Mekongin varren penkereet ovat täynnä viljelyksiä. Välillä
rannoilla laidunsi myös lehmiä ja vuohia.
Alkumatkaan tosin osui myös Whiskey Village. Heti aamusta
oli siis otettava napanterit ainakin viidestä toinen toistaan pahemmasta riisistä valmistetusta
viinasta, mukaan lukien pontikalta haiseva ja maistuva Lao Lao. Käärme- ja
skorpioniviinoja kukaan ei edes halunnut maistaa.
Pak Ou –luolassa on tuhansia Buddha-patsaita. Koska
buddhalaiseen kulttuuriin kuuluu, ettei Buddhan kuvia saa heittää pois, luola
on alun perin ollut rikkinäisten, vanhojen ja kuluneiden Buddhien turvakoti.
Tosin nyt siellä oli ihan uusiakin joukossa - en ymmärrä miksi,
sillä sehän vesittää koko hienon tarinan.
(Innokkaana de clutterin harrastajana tämä oli minulle
vaikea pala. Oman ideologiani mukaan kaikki rikkinäinen, epäkelpo ja käytöstä
poistettu on syytä heittää pois. Tunnen itseni ja tiedän, etten koskaan korjaa
mitään, mikä on kerran mennyt rikki, joten parempi luopua siitä ihan saman
tien. Joten kun koko kesän puutarhapöytääni koristanut Buddha-patsas syksyllä
murtui ja kellahti kumoon, jätin sen vielä talveksi siihen vartioimaan
mökkiäni. Mutta kun palaan takaisin Marjikseen, ensimmäisiä hommiani on siivota
jäännökset roskikseen.
Sorry Buddha.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti