Ho Chi Minh Cityssä törmäsin mielenkiintoiseen katuruokaan. Nainen istuu kadulla ja lappaa riisipaperin päälle lihaa, kasviksia, viiriäisenmunia (koosta päätellen) ja mausteita ja paistaa tuotoksen pienellä kolmijalkaisella hiiligrillillä. Kerrassaan maukas pieni välipala!
Tuoreita vietnamrullia oli tietenkin saatava itse pääkallopaikalta. Tutustuin niihin Yrjönkadulla Lillanin vieressä olevassa sisustuskauppa/kahvilassa ja ihastuin heti. Nehän olivat melkein parempia kuin sushi ja se on meikäläiseltä jo paljon sanottu.
Niitäkin söin HCMC:ssä ja täytyy sanoa, että joko olen saanut sekä Helsingissä että Bangkokissa runsain mitoin niin hyviä tuorerullia, että täällä kokemus jäi vajavaiseksi. Kastikkeetkin olivat pelkkää chiliä. Plus ruma leiska, kuten kuvasta näkyy.
Hanoissa törmäsin myös upporasvassa paistettaviin suolaisilta munkeilta maistuviin leivonnaisiin, jotka olivat oikein herkullista sytövävää chilikastikkeeseen dipattuna kotimatkalla Cong Caphesta hotellille.
Iltamarkkinoilla oli paikallinen korealainen grilli. Vartaissa oli runsaasti valinnanvaraa ja nekin paistettiin pikkuruisella hiiligrillillä ja tarjoiltiin erivahvuisten kastikkeiden kera.
Aina ei syödessäkään käy kuin Strömsössä. Yhtenä iltana osuin nälissäni paikkaan, jossa ei ollut minkaanlaista menuta eivätkä tarjoilijat osanneet englantia. Osoitin vieruspöydässä syötävää ruokaa ja sitä sain. Se kana oli kyllä elänyt pitkän ja ikävän elämän, niin sitkeää se oli, huh.
Toisella kertaa oli ongelmana sama kielimuuri. Nyt sain lautaselleni aivan kamalia mereneläviä ällössä valkoisessa vetelässä taikinassa. Söin vähäsen, mutta edes runsas määrä yrttejä ei parantanut annosta. Maksoin laskuni vajaat 2 euroa ja menin syömään seuraavaan paikkaan.
PS. Vietnamissa näkyi huomattavasti vähemmän koiria kuin muissa käymissäni Aasian kohteissa. Ehkä kaikki koirat on pistetty pataan?