Kaikkein kurjinta matkustamisessa on tietenkin matkustaminen.
Ensin pitää käyttää järjettömästi aikaa päätökseen minne matkustaa. Sitten pitää varata lennot ja hotellit ja siinä prosessissa vasta ikää häviää ja kauneutta katoaakin.
Pahinta on kuitenkin varsinainen matkanteko. Tässä esimerkki matkasta, joka oikeasti vei yli työpäivän verran.
Lähdin Khao Sokin luonnonpuistosta aamulla 8.45, kun matkatoimiston kuski tuli hakemaan minut ja vei parin kilometrin päähän päätien varteen. Siellä odottelin yli yhdeksään, kunnes minivan saapui ja kiipesin sisään.
Alku oli lupaava. Minivanissa oli normaalit kuskipenkin jälkeiset neljä penkkiriviä ja matkustamossa ei ollut lisäkseni kuin hollantilainen parikunta matkalla Koh Taolle.
Mutta pikku hiljaa auto täyttyi niin, että kaikki penkkirivit olivat tupaten täynnä ja yksi paikallinen joutui jopa seisomaan kyyryssä!
Kello 11 olin Surat Thanin lentokentällä. Tsekkasin itseni sisään ja sitten sain odotella kello yhteen asti koneen lähtöä. Oudoskelin AirAsian koneessa sitä, että ensimmäisillä viidellä rivillä ei minun lisäkseni istunut muita. Miksi ihmeessä, sillä loput rivit olivat jokaista paikkaa myöten täynnä. Oliko AirAsialla joku salainen paikanvarausjärjestelmä, jossa lipun sai halvemmalla 5. rivin jälkeen? You never know.
Puolentoista tunnin lennon jälkeen pääsin onnellisesti Kuala Lumpuriin, sain maahantuloleiman passiini, nostin automaatista kasan ringgittejä ja suuntasin alakertaan. Siellä odotin pikajunaa kaupunkiin ja olihan se nopsa, vain puoli tuntia.
Sitten menin täysin TripAdvisorin ohjeiden mukaisesti taksicounteriin tilaamaan taksia. Koska oli ruuhka-aika, jouduin hetken odottamaan. Kun vihdoin istahdin taksin takapenkille ja kiinnitin turvavyöni (upea maa, Thaimaassa ei moisia ylellisyyksiä koskaan ollut), alkoivat ongelmat.
Oli pahin ruuhka-aika ja taksi kerrassaan mateli. Oikeasti olisin kontannut nopeammin perille kuin istunut 2,5 h taksissa! Koskaan eläissäni en ollut kokenut moista matelemista ja ennakkokäsitykseni koko Kuala Lumpurista värittyi äärimmäisen negatiiviseksi.
Kun vihdoin pääsin hotellille, kello oli yli kuusi ja olin tehnyt matkaa 9 tuntia. Ja kuka väittää, että matkustaminen muka olisi kivaa???
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti