Ensimmäinen kohteemme oli kulinaristinen: autenttinen ja pelkistetty intialainen ravintola, jossa nautimme intialaisen aamiaisen. Söin sormin ja sain käyttää naan-leivän murtamiseen vain oikeaa kättäni. Itse en kyllä olisi ikinä keksinyt syödä aamiaiseksi naan-leipää erilaisilla kastikkeilla. Tai lihaa ja riisiä, kuten naapuripöydän nuoret naiset.
Malesian historiasta jutustellen ajoimme läheiseen buddhalaiseen temppeliin. Siellä HappyYen jakoi elämänfilosofiansa, joka hänen mukaansa löytyy niin raamatusta, koraanista kuin bagdadagitastakin: jumala asuu meissä jokaisessa. Kaikki uskonnot ovat lopulta yhtä. Kirkot, temppelit ja moskeijat ovat vain rahankeruuta varten.
Pysähdyimme ostamaan lounaan mukaamme ja suuntasimme Kuala Kubu Bharu
-sademetsään. Taas sama valtava hyönteisen ja lintujen ääntely ja ylitiheä kasvusto. Yen pysähtyi vähän väliä kertomaan minulle kasveista ja miten viidakon alkuasukkaat olivat niitä hyödyntäneet.
Elämänviisauksia myös tippui tasaiseen tahtiin. "Kulje elämässä aina myötävirtaan" (lehti, jota oli helppo silittää alaspäin, mutta ylöspäin olikin piikkejä), "Ongelmien sattuessa älä jää niihin kiinni vaan etsi uusia vaihtoehtoja" (kaatunut puu, josta oksat kasvoivat ylöspäin kohti aurinkoa), "Kukaan ei selviä yksin, ole valmis auttamaan ja hakemaan apua" (liaani kiertyy isomman puun ympärille), "Tee omat sääntösi niin olet onnellinen", "Kun tilanne muuttuu, säännötkin muuttuvat, sopeudu siihen", "Olet jo ollut mestari kun voitit kaikki muut hedelmöittyessäsi, käyttäydy kuten mestari", "Do allways your best and then surrender" jne...
Viidakkovaellus oli oikein kivaa, paitsi että ylitimme joen yhteensä 10 kertaa. Huoh. Parhaimmillaan vettä oli nivusiin asti ja joissakin kohdin virtaus oli aika tuntuvakin.
Söimme joenrannassa lounaan ja hörppäsimme kahvit, Yenillä oli retkikeitin mukana. Syötimme myös kaloja ja polskimme vedessä ja nautimme nuorison ilakoinnista.
Sademetsätrekkingin jälkeen matka jatkui kohti Batang Kali Hot Springiä eli kuumaa lähdettä. Se oli karun näköinen paikka kuten kuvasta näkyy. Vesi tuntui aluksi todella kuumalta ja niinhän se toki olikin, peräti 47 astetta. Noviisina en aluksi ymmärtänyt, että vedessä liikkuminen vain lisää kuumuutta. Siellä lilluessamme kerroin Yenille, että meillä kotona on ihan toiset harrastukset kun poraamme jäähän reiän ja ryntäämme pakkasella jäiseen veteen uimaan. Yen katosi minua kuin pöpilästä karannutta...
Vaikka lounaasta ei ollut kuin muutama tunti, oli minulla taas kiljuva nälkä. Pysähdyimme malesialaiseen karuun ravintolaan illalliselle, johon kuului keittoa lihan ja kasvisten kera, paistettua lihaa, kasviksia ja riisiä teen kanssa nautittuna. Minulle tuotiin kolpakollinen jäitä ja join teeni siitä, mikä olikin tarpeen, sillä taas minulle väitettiin, ettei ruoka ole tulista, mutta olihan se kuitenkin!
Paluumatkalla HappyYen vielä näytti korttinsa, jossa hänen tittelinsä oli "Master of Happiness" ja hän kertoi Simpleton-elämänohjeesta. Se kuuluu näin: S=smile (ystävällisyys kannattaa aina), I=I (luota intuitioon ja itseesi), M=Money (tyydytä rahalla tarpeesi, älä loputtomia halujasi), P=Peace, L=Love, E=Education (opiskele jatkuvasti uutta), T=Truth (elämä on helpompaa rehellisenä), O=Oneness, N=Now (tee asiat nyt).
HappyYen tiputti minut kyydistään hotellini edustalla 10 tuntia ensikohtaamisemme jälkeen. Hänen elämänfilosofiansa vaikutti välillä kornilta, mutta mielenkiintoinen ruoka, viidakkotrekking, vihdoinkin vesiputous jossa oli vettä (Thaimaassa ei ollut) ja kuuma lähde olivat miellyttäviä kokemuksia. Kaiken kaikkiaan pidin tätäkin päivää hyvinkin onnistuneena ja elämisen arvoisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti