Rahalla saa, osa 1

Kaakkois-Aasiassa tulee täydellisen selväksi se fakta, että maailmaa pyörittävä energia on nimeltään raha. Kaikki on myytävänä, kun hinnasta sovitaan.

En ole törmänyt matkallani seksiturismiin, koska en ole käynyt punaisten lyhtyjen alueilla enkä sen laatuisissa baareissa rantakohteissa. Bangkokissa näin runsaasti nuoria länkkärimies-thainainen pariskuntia, joilla näytti yleensä olevan hauskaa keskenään ja mies näytti enemmän expatilta kuin turistilta. Eli ehkä thai-tytöt olivat heidän ihan oikeita tyttöystäviään? Ainakin se yksi saksalainen Hans, jonka tapasin välillä uima-altaallani, oli vakavasti rakastunut thai-tyttöystäväänsä.

Toki siellä jonkin verran näki myös pariskuntia vanha-lihava-ruma-länkkärimies ja kaunis-nuori-thai-tyttö, mutta heidän liittonsa näyttivät paljon tylsemmiltä: yleensä he eivät puhuneet keskenään tai naisen englanti oli kelvotonta tai sitten thai-tyttö vain räpläsi älypuhelintaan. 

Kuala Lumpurissa törmäsin juuri tällaiseen luonnottomaan pariskuntaan, jossa norjalainen vanha mies oli vietnamilaisen nuoren tytön kanssa reissussa. Mies oli niin äänekäs ja rasittava, ettei häntä ehkä kukaan kestäisi, ellei raha vaihda omistajaa.

Saigonissa istuin kaikessa rauhassa pedikyyrissä, kun vieressäni jalkahierontaa saava Thaimaassa asuva englantilaismies (vanha) yritti parhaansa mukaan flirttailla hoitajalleen. Tyttö ei innostunut asiasta, mutta sitten paikan omistaja kävi kuiskuttamassa hänen korvaansa. Satu päättyi siten, että jalkahoitoa maksaessaan gubbe teki treffit tytön kanssa seuraavaksi illaksi.

Jopa minä olen suureksi yllätyksekseni saanut osani ehdotuksista ja koska olen länkkäri, ehdotukset ovat tulleet paikallisilta. Khao Sokin luonnonpuistossa kokopäiväretkellä oli oikein mukava eräopas ja juttelin hänen kanssaan paljonkin. Päivän päätteeksi hän kysyi, olenko koskaan harkinnut thai-aviomiestä. Täytyy kyllä tunnstaa, että ikimaailmassa ei moinen ajatus ole pälkähtänyt päähäni. Mies jatkoi thai-miesten kehumista ja jopa osoitti suurta jalomielisyyttä ehdottamalla, että voisin asua kotonani Suomessa.

Kuala Lumpurissa istuin baarissa iltapäiväcocktaileilla ja sain seurakseni paikallisen malaijin, noin kolmekymppisen komeahkon mies. Hän oli tietotekniikkayrityksessä töissä ja oli kovin kiinnostunut länsimaista. Hän kovasti mainosti haluavansa naimisiin ulkomaille ja heti perään kehui minua niin kauniiksi ja nuorekkaaksi (jos sanotaan `nuorekas´ se tarkoittaa aina vanhaa) ja fiksuksi ja ihanaksi ja… Sisäinen puumani ei värähtänytkään. Kun hän laski kätensä reidelleni, kiitin seurasta ja toivotin onnea koitokseen ja oikein hyvää loppuelämää.