Amerikan sota

Tunnustan, etten ole eläissäni paljoakaan vaivannut päätäni Vietnamin sodalla. Täällä on kuitenkin pakko, sillä Ho Chi Minh Cityn vaikuttavimmat nähtävyydet liittyvät sotaan.

Tietenkin oli väärin amerikkalaisilta tulla aivan toiselle puolelle maapalloa sekaantumaan eteläisen ja pohjoisen Vietnamin väliseen sisällissotaan. Traagisen sodan taustalla oli juuri päättynyt ranskalaisten siirtomaavalta sekä amerikkalaisten ajatus, että kommunismi valtaa koko Aasian kaatuvien dominoiden lailla, ellei asiaan puututa järein asein.

Kymmenen rankan sotavuoden ja tuplasti toiseen maailmansotaan kulutetun rahamäärän jälkeen Amerikka vihdoin vetäytyi. Mutta elivätkö vietnamilaiset sitten onnellisina elämänsä loppuun asti? No eivät. Pohjoinen kosti etelän toisinajattelijoille verisesti. Meri täyttyi venepakolaisista. Ja naapurivaltiossa Kambodzassa alkoi punakmeerien hirmuhallinto, jonka siemenet oli kylvetty Vietnamin sodassa.

War Remnants Museum näytti amerikkalaisten julmuuden sodassa kaikessa kauheudessaan. Yhtään sanaa tai kuvaa ei uhrattu sille, miten sodan jälkeen omat kansalaisten tappoivat omia veljiään.

Sota on järkyttävä katastrofi kaikille sen jalkoihin joutuville. Se jos mikä tuli museossa selville.

Kauheinta olivat aidot kuvat pommituksista, teloituksista, joukkomurhista. Ja Agent Orange!!! Amerikkalaiset kylvivät sitä viidakkoon samalla tahdilla, kuin suomalaiset suolaa ruokaansa. Tiedemiesten mukaan se on ”the most harmful and toxic cheamical ever discovered by mankind to date.” Kuvat epämuodostumisista kärsivistä ihmisistä olivat kammottavaa katseltavaa. Kuvien joukossa oli myös ”Napalm girl”.

Museoon oli kerätty materiaali Vietnamin sotaa vastustavista mielenilmauksista ympäri maailmaa, myös Suomesta.

Molempien osapuolten aseistusta ja varusteita oli runsaasti näytillä. Jotenkin amerikkalaissotilaiden raskaat saappaat tuntuivat naurettavan epäonnistuneelta valinnalta, kun vietkongeilla oli vastaavasti pelkät autonkumista tehdyt viidakkolipsut, jotka vielä saattoi laittaa jalkaan kuinka päin vain ja halutessaan jättää väärään suuntaan meneviä jälkiä.

Kommunistiset rauhanjulisteet ovat yhtä aikaa naiveja ja vavisuttavia. Mutta museon kuvaamien kauheuksien jälkeen ei voi kuin toivoa rauhaa koko maailmaan, jotta ihmiset välttyisivät moisilta kärsimyksiltä. Mikä pahinta: sodankäynti ja aseet ovat kehittyneet 50 vuodessa, joten nykyiset sodat ovat vieläkin hirvittävämpiä. Apua.