Bambukahvit viidakossa

Kun haluaa juoda bambukahvit viidakossa, niin ensiksi pitää tietysti laittautua viidakkoon. Khao Sok National Park on siihenkin erittäin hyvä valinta.

Sitten pitää hommata opastettu retki ja hyvä opas. Aina aluksi kaikki on helppoa, kuljetaan leveää tietä ja tulee pieni pettymyksen tunne, että miksei mennä tuonne oikeaan viidakkoon sen sijaan, että tallustellaan helppokulkuisella tiellä? Juuri kun ajatus on valmistunut päässä, opas näkeekin jonkun mitättömän kapean kinttupolun ja poikkeamme sille.

Ylös ja alas, mutkitellen. Polku on joko epätasainen ja täynnä juuria tai sitten kuljemme pitkin kivikkoja, joiden kiviä ei ole ollenkaan järjestetty koon ja muodon mukaan mukaviksi askelmiksi.

Polun reunat ja koko ympäristö on tiheää kasvillisuutta. Korkeat lehvästöt suojaavat liialliselta paahteelta ja varjossa on miellyttävämpi kulkea.
 
Aina välillä opas osoittaa termiittejä, perhosia, käärmeenpesiä, hämähäkkejä ja apinoita tai ihmeellisiä kasveja.

Viidakossa elää myös näitä piskuisia lohikäärmeitä.

Vaelluksessa, vaikka varjoissakin, tulee hiki ja muutaman tunnin jälkeen olemme ikionnellisia, kun saavumme uintipaikalle. Vesi on matalahkoa ja täynnä kiviä. Kesken kaiken lehvistössä kahahtaa ja kuuluu toraista äännähtelyä ja kolme gibbonia viuhahtaa perätysten puusta puuhun.

Jo matkalla opas on käyttänyt hirmuista viidakkoveistään ja katkonut sopivaksi katsomiaan bambuja ja laittanut meidät kantamaan niitä. Emme kysy miksi, naureskelemme vain, että hän on lyönyt muiden oppaiden kanssa vetoa, kuka saa ryhmänsä kantamaan isoimman bambukuorman.

Uidessamme opas on sytyttänyt kuivista bambuista tulen. Yhteen paksuun onttoon bambuun opas on kaatanut vettä ja laittanut bambun nojaamaan tulen keskelle. Bambun yläaukko on suljettu yrteillä, jotta vesi ei kokonaan höyrysty pois bambun sisältä.

Ahkera opas on myös veistänyt bambusta meille kaikille ekologiset kupit ja kaiken kukkuraksi lusikatkin!

Kun vesi kiehuu ja höyryä tupruaa yrttien läpi, opas ottaa askartelemallaan pitkävartisella kauhalla vettä bambun sisältä ja kaataa meidän kahvikuppeihin.

Vaikka kahvi on instant-murukahvia, se maistuu aivan taivaalliselta siinä rantakivillä istuskellessa, kuunnellen veden solinaa ja viidakon ääniä, uinnin jälkeisessä raikkaudessa ja jutellen niitä näitä. Vielä on viisi tuntia viidakkovaellusta edessä.