Cong Caphe

Lyhyellä vierailulla harvoin ottaa yhtä kantapaikkaa, sillä ainahan sitä haluaa kokea ja nähdä uutta. Mutta poikkeuksena oli Hanoi ja ihastuttava Cong Caphe!

Heti ekana iltana saatuani kamani hotelliin lähdin katsastamaan ympäristöä ja haistelemaan Hanoin tunnelmia. Oli jäätävän kylmä ja ripsotteli vettä. Ruuhka-aikaan katu tulvi kotiin palaavia ihmisiä, oli harmaata ja ankeahkoa.

Silloin silmiini osui Cong Caphen kyltti ja siltä seisomalta halusin KUUMAA kahvia kaiken sen icecoffeen litkimisen jälkeen.

Istahdin tietysti ulkosalle, sillä halusin nähdä ihmisiä ja liikennettä ja kylmyydestä huolimatta oli kuitenkin yli 20 astetta. Pöydät olivat harjaamatonta ruskeaa terästä, minkä ansiosta ne olivat huipputyylikkäitä verrattuna normaaleihin muovikalusteisiin. Istuimina oli lasten kokoa olevat väreiltään pöytiin sopivat telttakangastuolit.

Kuva napattu netistä, sillä en koskaan ollut tarpeeksi valoisaan aikaan Cong Caphessa. Enkä näin lämpimään.

Koko paikka oli disainattu aivan käsittämättömän linjakkaasti. Tarjoilijoilla oli armeijanvihreät lippikset, valkoiset kauluspaidat, vihreät lanne-esiliinat ja lankatut kengät.  Asu sopi aivan täydellisesti paikan logoon, värimaailmaan ja kalusteisiin. Ja mikä menu! Ruskeaa vanhennettua nahkaa ja jokainen aukeama erilainen.

Kun olin juonut kuuman kahvini, halusin vielä maistaa paikan mojitoa. Se oli koko reissuni paras! Sopiva suhde kirpeyttä ja makeutta, aaaahhh...

Kahvila laajeni asiakasmäärän mukaan. Kadun reunalle  asetettiin uusia pikkuriikkisiä pöytiä ja tuoleja ja kun ihmiset lähtivät pois, pöydätkin siivottiin veks saman tien.

Asiakaskunta oli nuorta ja tyylikästä. Oi niitä komeita miehiä pitkine savukkeineen hoikissa sormissaan!

Katunäkymä tarjosi loputonta kiinnostavaa katseltavaa. Ja ne kaupustelijat! Harvoin tulee baarissa mieleen, että ostanpa tuosta oivallisen harjan ja puhdistusaineita kotiini, mutta sellaisiakin kauppiaita terassilla kävi. Sekä lipsujen, arpalippujen, hedelmien, vietnamrullien ynnä kaiken mahdollisien myyjiä.

Koska Cong Caphe sijaitsi lähellä hotelliani ja oli täydellisestä linjakkuudestaan huolimatta sopuhintainen (mojito vain 70 000 dongia), palasin sinne joka ilta. Viimeisenä iltana shoppaillessani pidin visusti varani, että rahat riittävät vielä kahvilaan. Tarjoilija jo tunnisti minut ja heti istuttuani kuulin "One mojito, madam?".