Ming laa baa!

Missään ikinä koskaan never ever en ole tavannut niin ystävällisiä ihmisiä kuin Myanmarissa.

Ihmiset hymyilevät, katsovat silmiin ja tervehtivät. ”Ming laa baa” (siltä se korvissani kuulostaa) on paikallinen hei ja sitä kuulee päivän aikana loputtomasti.

Shi Pawssa pysähdyin kadulle ihmettelemään juhlakansaa ja lahjakasaa. Johan sisältä ryntäsi nainen ja veti minut juhliin, jotka paljastuivat häiksi. Minut istutettiin alas ja eteeni tuotiin kahvia ja kakkua. Söin ja hymyilin ja puhuin englantia, jota kukaan ei tietenkään ymmärtänyt. Jouduin lukemattomiin yhteiskuviin ja videolle hääparin kanssa.

Sulhanenkin voi pukeutua vaaleanpunaiseen hameeseen.

Samaisessa Shi Pawssa etsin bussipysäkkiä ja kysyessäni sitä satunnaiselta mieheltä, pyysi hän minua moponsa tarakalle ja kuskasi perille.

Joskus naiset olivat huolissaan vaaleasta ihostani. Niinpä naiset toisinaan pysäyttivät minut ja halusivat välttämättä hieroa tanakaa kasvoihini. Tanaka on sitä ihmeellistä keltaista mönjää, joka tehdään puunkuoresta ja vedestä, ja joka tekee hyvää iholle ja suojaa auringolta.

Kerran Mandalayssa eräs nainen laittoi poskilleni valmistanakaa ja maalasi siihen kauniit lehdet. Tarjosin hänelle muutamaa satasta, mutta hän melkein loukkaantui! Minä sain sinä päivänä tanakaposkillani harvinaisen paljon kuvauspyyntöjä. 

Tämä rouva maalasi lehdet kasvoilleni ja siinä hommassa meitä kuvasivat sekä paikalliset että turistit.

Minähän pällistelen nyt aivan lukemattomissa myanmarilaisten kännykuvissa. Kerran jopa eräs munkki halusi yhteiskuvaan ja se on jo harvinaista.

Yleensä kuvauspyytäjät olivat nuoria tyttöjä, mutta joskus myös nuoret miehet rohkaistuivat ja sitten otettiin kaikkien kanssa kaveriselfiet.

Usein syliini myös työnnettiin lapsia ja minut kuvattiin heidän kanssaan. Joskus lapset halusivat hipelöidä hiuksiani. Ja kun he sen tekivät, nauraa rätkättivät he aivan katketakseen ja osoittelivat minua.

Kun myanmarilaiset istuivat temppelissä lattialla mattojensa päällä omissa perhekunnissaan ja minä vain istahdin saman varjon alle, alkoivat he heti tarjota minullekin syötävää ja juotavaa. Se oli ystävällistä, mutta kiusallista, joten maistoin vähän ja kiitin ja vaihdoin paikkaa. Vain saadakseni uudessa paikassa uutta ruokatarjoilua osakseni.