Ihmisrekalla Golden Rockille

Jotenkin nämä myanmarilaiset (ja muutkin kaakkoisaasialaiset) aina onnistuvat kehittämään sellaisen liikennevälineen, joka sopeutuu sen hetkiseen tarpeeseen täydellisesti. Mount Kyaiktiyolla se oli ihmisrekka, jolla kivuttiin vuorelle ihastelemaan Golden Rockia.

Avorekkaan oli siis pultattu 8 metallista penkkiriviä ilman mitään pehmusteita ja niin ahtaasti, että polveni olivat leuassa kiinni. Joka penkkiriville tungettiin 6-8 ihmistä ja sitten huristettiin livevuoristorataa ylöspäin. Mutta tottumus auttaa tässäkin asiassa, enkä enää jaksanut kauhistella jyrkkiä mutkia, kuskin yli-innokasta kaasujalkaa tai vastaan tulevia ihmisrekkoja.

Ahdasta ja epämukavaa. Välillä tuli tunne, että mihin kaasukammioon meitä ollaan kuskaamassa.

Golden Rock on Swedagon Pagodan (Yangonissa) ja Maha Myat Muni Pagodan (Mandalayssa) ohella tärkeimpiä uskonnollisia kohteita Myanmarissa. Täälläkin vain miehet saivat käydä liimailemassa lisää kultalehtiä yhä pullistuvan kiven kylkeen.

Täällä minulle kävi ensi kerran niin, etteivät alle polven olevat shortsini riittäneet, vaan minut pakotettiin vuokraamaan hamonen. Kun kuljeskelin rinnettä ylös ja alas ja hame valui rumasti, paikalliset tytöt heti ryntäsivät sitomaan sen uudelleen vyötärölleni.

Onnistuin myös loukkaamaan heidän hienotunteisuuttaan sillä, että kivutessani portaita ylöspäin ja nostellessani helmojani he katsoivat minua tuikeasti. Ja kun kyllästyin hameeseen ja sidoin sen lanteilleni, se ei sopinut heille lainkaan! Heti ryntäsi kolme naista  laskemaan hameen alas ja sitomaan sen taas oikeaoppisesti vyötäisilleni. Uskoin tätä ja hikoilin loppureissun kiltisti hameessa.