Koska Luang Prabang on hauska pieni turistikaupunki, ihan
sattumalta törmäsin ihmisiin, joiden kanssa juttelin jo rajalla. Sain kuulla, että jokainen
vaihtoehto täytti pahimmatkin kauhukuvat.
Sveitsiläinen kundi matkusti slow boatilla, joka oli
ylibuukattu. Veneessä
oli ollut puupenkit, mutta tämä sveitsiläinen oli joutunut istumaan ahtaasti
lattialla. Yöpyminen Pakbengissä jossain rotankolossa ilman syötäväksi
kelpaavaa ruokaa oli ollut koettelemus ja seuraavana päivänä matka veneen
lattialla oli jatkunut. Se niistä hienoista Mekongin maisemista.
Englantilais-puolalainen pariskunta riskeerasi
rankasti ja teki matkan vaarallisella speed boatilla. Kaksi päivää matkan jälkeen he vieläkin
tärisivät kauhusta. 7 tuntia oli kulunut jatkuvassa ylös-alas-höykytyksessä niin, että tyrät rytkyi, joen
vettä roiskui koko ajan päälle ja vesi pisteli neulanterävänä kasvoihin. Ja koko
ajan oli saanut pelätä hurjaa menoa. Toisella tauolla oli vaimo-raukka syönyt ja
sehän kostautui vielä kamalampana loppumatkana oksennuksella ryyditettynä.
Minä valitsin kauheuksista tutuimman eli yöbussin. Mikä oli suunnaton virhe sekin.
Alku sujui ihan hienosti. Koska mainonnassa pieni liioittelu
on aina sallittua, oli tämäkin bussi hienosti Luxurious VIP bus. Hah!
Viime hetkellä pysäkille ryntäsi 8-henkinen kaakottava italialaisperhe.
Koska bussi oli jo täynnä, heidät sijoitettiin istumaan niille hassuille
pikkutuoleille bussin keskikäytävälle. Onnekseen
he eivät olleet kuin 4 tunnin matkalla.
Välillä kuulin bussin takaosasta yökkäämistä ja tauolla italialaiset
kertoivat, että paikalliset oksentelevat sankoin joukoin ja haju on kamala.
Matkanteko oli järjettömän hidasta ja kerkesin kovasti ikävöidä
myanmarilaisten kaasujalkaa. Jopa MINÄ, joka en ole 20 vuoteen ajanut autoa, olisin ajanut siellä mutkaisilla
vuoristoteillä lujempaa kuin kuskimme!
Mutta sitten pahin mahdollinen tapahtui: bussi hajosi in the
middle of nowhere.
Italialaiset olivat vain tunnin päässä kohteestaan, joten he
liftasivat tuk tukiin. Katsoin kaihoten heidän peräänsä.
Sain kuulla, että odottelemme kolmisen tuntia uutta bussia.
Se oli pahimman luokan vähättelyä sillä odotimme uutta ajoneuvoa siellä kylmässä
bussissa tien laidassa peräti 10 tuntia!!! Minun tuli ikävä paitsi kotia myös
Myanmaria. Siellä olisin jo ollut paras kaveri kaikkien kanssamatkustajien
kanssa, oltaisiin otettu kaveri- ja ryhmäkuvat ja syöty yhteistä ruokaa. Mutta
laosilaiset tuntuivat yrmeän ikäviltä umpimielisiltä tolloilta, jotka vain
mulkoilivat minua oudosti. Mihin kamalaan maahan olin oikein matkustanut?
Aamulla se uusi bussi tulikin: pieni epämukava
paikallisbussi, jossa osa matkustajista joutui seisomaan. Sain kuulla, että tarkoitus
oli körötellä tuolla huojuvalla hitaalla hirvityksellä koko loppumatka 10
tuntia Luang Prabangiin. Eeeeiiiiiiiiiiii…
Kun saavuimme ekalle pysähdyspaikalle, minä otin ja häivyin.
Katsoin, että Luang Prabangiin oli vajaan tunnin päästä lähdössä minivan. Ostin
lipun ja raahasin rinkkani minivaniin, joka oli täynnä länsimaalaisia
reppureissaajia. Huokaisin helpostuksesta, olinhan taas omieni joukossa ja sain suunnatonta sympatiaa yön kauhujen johdosta. Paskinta oli vain se, että tämäkin päivä tuhraantui matkantekoon niillä hirveillä mutkaisilla vuoristoteillä.
Perillä Luang Prabangissa odotti seuraava ikävä yllätys:
hotellilla ei ollut tietoakaan tekemästäni varauksesta. Melkein purskahdin itkuun,
olin niin väsynyt kauheasta matkasta ja nääntymäisilläni nälkään, sillä olin
syönyt edellisen kerran oikeaa ruokaa pitkälti yli vuorokautta aiemmin ja
elänyt vain perunalastuilla ja vedellä. Päänsärkyisenä, vihaisena, väsyneenä ja
nälkäisenä rojautin rinkan respan lattialle ja häivyin etsimään ruokaa.
Kun tulin takaisin, oli homma hoidossa. Parhaalla
mahdollisella tavalla, sillä minut siirrettiin kahdeksi yöksi huomattavasti kalliimpaan
hotelliin, joka oli ihan kaupungin ytimessä.
Tosin minulle riitti, että suihkusta tuli lämmintä vettä,
netti oli nopea ja sänky oli pehmeä. Sammutin valot ja rupesin nukkumaan puoli
yhdeksältä illalla.
Että semmoinen jouluaatto tänä vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti