Kylässä nimikkokylässäni

Baganista löytyi minun mukaan nimetty kylä Minnanthu Village.

Taas se tapahtui. Ajattelin vahingossa tulleeni kuin Seurasaaren ulkomuseon muinaismuistoalueelle, keskelle lavastusta, niin ikivanhanaikaiselta kaikki näytti. Kysyin opastytöltäni, onko tämä tyypillinen myanmarilainen maalaiskylä ja sain myöntävän vastauksen.

Kylässä on runsaat 600 asukasta. Talojen rajoilla on kaktusaidat, mikä huvitti minua suunnattomasti, muistuttihan se piikeillään ihan meidän Marjiksen orapihjala-aitoja.

Asumukset olivat hyvin pelkistettyjä, mitaan turhaa roinaa ei kyläläisille ole kertynyt. Vähälläkin näköjään pärjää.

Yhden perheen talo

Suihku

Keittiö

Kylä elää maanviljelyksellä ja valmistaa mm. seesami– ja pähkinäöljyä. Kyläläiset viljelevät puuvillaa, jota sitten näin isoisoäidinaikuisella tavalla kehrätään ja sitten siitä kudotaan kangasta ja neulotaan vaatteita, huiveja ym.

Kylässä myös tehdään itse sikareja. Nämä isoäidin polttamat on maissiin käärittyjä ja kun sain henkosten verran maistaa, tuntui kun sisällä olisi tupakan sijaan ollutkin chiliä!

Näin lunkia on elämä nimikkokylässäni. Ehkä en kuitenkaan muuta sinne ja ala sikopaimeneksi.

Sitä paitsi jotenkin minua etoo tällainen sosiaaliporno. Mennä nyt toisten kylään töllistelemään ihmisten elämää, olohuoneita ja työntekoa. Hevoskuskini Mimi minut sinne vei, enkä tietenkään etukäteen tiennyt kylästä mitään.

Olin kuin typerä TET-harjoittelijateini, joka ei kertakaikkiaan voi uskoa näkemänsä olevan totta, koska itse elää niin täydellisessä rinnakkaistodellisuudessa.