Ei sala- vaan julkikuljetusta

Jos nämä myanmarilaiset jonkin asian osaavat, niin ihmisten kuljettamisen. Ajattelin jo, että olen oppinut manifestoimaan haluamiani asioita elämääni, sillä niin helppoa oli saada kuljetus ihan mihin tahansa. Ja niin joustavaa, että Helsingin Kutsuplussa kuulostaa antiikkiselta reliikiltä.

Vaikeimmillaankin kuljetuksen saaminen oli helppoa kuin heinänteko helteellä. Silloin riitti, kun vihjaisi hotellinsa respalle haluavansa seuraavana päivänä matkustaa jonnekin. Silmänräpäyksessä respaihminen on taikonut lipun!

Mutta respakin oli turha välikäsi. Matkasin yöbussilla Inle Lakelta Bagoon, enkä ollut tilannut jatkolippua Kinpuniin. Eikä tarvittukaan, sillä tuskin kahta minuuttia bussista astumisen jälkeen minulla oli jo ostettuna lippu Kinpuniin ja laukkuni oli roudattu bussista pysäkin tuolille odottamaan. Ystävällisesti minut vielä saatettiin tien yli vastapuoleiseen tea shopiin aamiaiselle.

Sama toistui Kinpunissa. Olin juuri laskeutunut Golden Rock –vuorelta tulevasta ihmisrekasta ja ajattelin seuraavaksi kävellä bussipysäkille ostamaan lippua Hpa Aniin. Oi mikä turha vaiva!  Heti viereeni iskeytyi  mies kysyen, tarvitsenko seuraavana päivänä bussilipun. Kyllä kiitos.

Joskus tunnen olevani kuin paketti liukuhihnalla tai viestikapula, joka aina ojennetaan seuraavan kuskin vastuulle. Kesken kaiken saattaa bussi pysähtyä ja minut revitään bussista ulos, laukkuni annetaan jollekin tuntemattomalle miehelle ja sitten minut istutetaan omituiselle pysäkille odottamaan seuraavaa kuljetusta. Joka aina tulee, kun aikansa odottaa.

Hpa Anissa riitti, että vihjasin guesthousen isännälle meneväni Thaimaan rajalle, niin jo hänellä oli kaasujalka polkimella ja huristimme keskustaan. Ennen kuin mopo oli edes pysähtynyt, hän oli jo sopinut kuljetuksestani rajalle.

Usein en etukäteen tiennyt, millä vehkeellä tulen matkustamaan, bussilla, minivanilla vai shared taxilla. Iloisena yllätyksenä minulle oli usein pick up hotellista ja mikä parasta, minut myös toisessa päässä vietiin juuri siihen hotelliin, josta olin varannut huoneen.

Tuo on jotain niin uskomatonta palvelua, että siihen ei suomalaisen niska taipuisi ikinä. Esim. shared taxi eli kimppataksi on käsittämättömän mahtava ilmiö! Taksi noutaa tiettyyn kohteeseen menevät ihmiset kodeistaan (!) ja hotelleistaan ja tiputtelee heidät sitten matkan varrella sinne, minne he ikinä ovatkaan menossa. Kerran jouduin maksamaan ylimääräiset 1000 kyatia (0,75 euroa) lisämaksua etupenkistä, mutta kyllä kannatti. Jollakin vuoristopätkällä ajoimme takaloosteri auki, kun farkkuautossa sinne peräänkin kätevästi mahtuu ihmisiä.

Kuinka voi julkinen liikenne olla näin helppoa ja vaivatonta??? Vai onko tämä hyvin järjestettyä yksityisyrittäjyysliikennettä?