Keräilykohteena temppelit

Baganissa Keski-Myanmarissa on 40 km alueella yli 2500 temppelirakennusta. Tai raunioitahan ne nykyisin ovat, kun ne on 1000-1200-luvulla rakennettu. Alue on Unescon maailmanperintökohteiden odotuslistalla, mutta voipi olla, ettei tunnustusta tule. Osaa temppeleistä on nimittäin korjailtu äärimmäisen tökerösti.

Jotenkin minulle tulee alueesta mieleen kuningas, jonka keräilynhalu on lähtenyt täysin lapasesta. Ensin hän on rakennuttanut pari isoa temppeliä ja sitten häneen on iskenyt kauhea hinku rakennuttaa 2500 lisää! Vähän erilaisia! Uudenlainen Buddha-patsas! Eri värisiä maalauksia! Uuden tyylisiä kaiverruksia!

Olin koko yön matkustanut bussilla ja tuskin silmiäni ummistanut, joten minäpä otin hevosajurin päiväksi. Ja vielä seuraavaksikin. Kuski oli Mimi ja hevonen oli Juju ja kyyti sopivan verkkaista temppelikierrokselle. 

Temppelit oli rakennettu punatiilestä ja kaikkien niiden sisällä oli Buddha-patsaita.

Suurin osa temppeleistä oli toki tuollaisia pieniä kellomallisia tötsiä.

Vain harvassa temppelissä oli edes häivähdys alkuperäisestä koristelusta tallella ja värejä vain minimaalisesti.

 Samoin korkokuvia seinissä tai patsaita oli niiukasti verrattuna Angkor Watiin.

Osaa temppeleistä kullattiin parhaillaan.

Ananda Temppeli

Muutamassa temppelissä johti jyrkät askelmat ylätasanteille. Näkymät olivat päivälläkin hienot, mutta varsinkin illalla auringonlaskun aikaan upeat.

Minna, temppelin valtiatar (oikeasti rinteillä joskus vähän pelotti, sillä minkaanlaisia suojia tai turvakaiteita ei ollut - tietenkään)

Tässä odotellaan auringonlaskua Shwesandaw Pagodan rinteellä

Auringonlasku Shwesandaw Pagodasta nähtynä

Auringonnousu oli mahtava, kun temppelimeren ylle kohosi parisenkymmentä kuumailmapalloa.

Auringonnousua olin seuraamassa Bule Thi -temppelin jyrkänteellä ja nautin siitä aikojen alusta kummunneesta riitistä ylistää auringoa valon tuojana ja elämän luojana. Kiitos kiitos kiitos.

Sääli, että ilmapallolennot olivat niin ylihinnoiteltuja. Etukäteen olin ajatellut, että maksan 150 tai jopa kipukynnykseni yli menevän 200 euroa lennosta, koska se kuitenkin olisi once in the lifetime. No, hinta olikin n. 400 euroa, joten lentämättä jäi. Ehkä oli sittenkin kivempi nähdä auringonnousu siinä temppelinjyrkänteellä istuen ja lentoa ihaillen, kuin itse vaappua tuulen vietävänä. Tai sitten pihlajanmarjat ovat vaan happamia.