Espanjalaisen naisen itsenäisyysjulistus

Fuengirolasta pääsee bussilla 16 minuutissa ja 1,55 euron hinnalla 450 m korkeudessa olevaan pittoreskiin valkoiseen vuoristokylään Mijasiin. Siellä on seesteisen harrasta, kallioon louhittu pieni kirkko, kylän vanhat muurit ja huikaisevat näköalat, pienoismallimuseo, jossa on mm. riisinjyvään maalattu muotokuva ja hammastikkuun kaiverrettu maailman seitsemän ihmettä, herttainen kotimuseo, härkätaisteluareena ja aasiajelua.

Kello 12 vuoristokylän unelias tunnelma katkeaa. Keskusaukiolla ikivanha gubbe virittää musiikkilaitteen täysille ja ilman täyttää kiivastahtinen kitaran räminä ja valittava laulu.

Kolme upeaa naista kerää helmansa ja alkaa tanssia flamencoa.

Flamencoa tanssiva nainen on ylväs ja vahva. Tanssista tulee tunne, että nainen on löytänyt oman paikkansa maailmassa ja on siihen täysin tyytyväinen. Korot paukahtavat lattiaan ilmaisten, että nainen ottaa täyden vastuun itsestään ja valinnoistaan. Nainen on ylpeä kehostaan ja käyttää sitä itse haluamallaan tavalla, se näkyy tiukasta vartalonmyötäisestä puvusta, jonka halkio ulottuu yläreiteen. Tanssi uhkuu voimaa ja itsemääräämisoikeutta ja samalla hehkuu syvintä naisellisuutta. 

Kiihkeän laulannan sanoja en ymmärtänyt, sanoman kyllä: Elämä haavoittaa, mutta aina noustaan uuteen kukoistukseen.