108 kertaa kiitos

Wat Phon temppelialueen vetonaula on 43 metriä pitkä ja 15 metriä korkea kullattu makaava Buddha, suurin maailmassa. Buddha loikoilee tyytyväisen oloisena, eikä ihme, sillä patsas kuvaa Buddhan kohta tapahtuvaa siirtymistä Nirvanaan.

Temppelissä kuuluu jatkuva outo metallinen kolina. Syy selviää, kun on ensin ihaillut Buddhaa koko sen pituudelta ja erityisesti jalkapohjien helmiäiskoristeita ja siirtynyt patsaan selkäpuolelle. Seinän vierustalla on rivi metallisia kippoja, tarkalleen ottaen 108 kappaletta.

Teen niin kuin muutkin: annan 20Bth lahjoituksen temppelille ja otan käteeni pienen astiallisen pikkukolikoita. Siirryn kippojen viereen ja tiputan yhden kolikon jokaiseen kippoon loputtoman tuntuisessa turistijonossa.

Yritän kuitenkin keskittyä hetkeen ja päätän kiittää jokaisella kolikolla. Ensimmäiset varmaan 30 kiitollisuudenaihetta keksin helposti, sitten tahti alkaa olla liian vauhdikas ja takanani olevilla ruotsalaisilla on kova kiire päästä jo seuraavalle nähtävyydelle.

Niinpä vain kiitän. Kiitos. Tiputan kolikon metallikippoon ja kuulen helähdyksen. Kiitos. Tiputan kolikon. Kiitos. Kolikko. Kiitos. Kolikko. Kiitos. Kolikko. Kiitos.

Kun astun temppelin hämäryydestä takaisin hehkuvan kuumaan keskipäivän auringonpaisteeseen, oloni on seestynyt ja -- kiitollinen.

Laitan kengät takaisin jalkaani ja kun seuraavan kerran istun, avaan opaskirjani. Siellä kerrotaan, että ne Buddhan jalkapohjissa olevat helmiäiskuviot ilmaisevat Buddhan 108 suotuisaa luonteenpiirrettä ja 108 kolikkoa pudotetaan kippoihin hyvän onnen saavuttamiseksi.

Kiitos 108:sta uudesta kiitollisuudenaiheesta.