Kello 7.10 nousen Julia Travelsin bussiin. Sitten
körötellään pitkin rannikkoa Tarifaan ja seilataan lautalla 22 kilometriä
toiseen maanosaan. Tangerissa teemme bussilla sightseeingin kaupungissa ja
pysähdymme käskystä ottamaan kuvia, jossa Välimeri ja Atlantin valtameri
yhtyvät.
Seuraavaksi ratsastetaan kameleilla!!! Ratsastus kestää ehkä
kaksi minuuttia ja kustantaa yhden euron.
Vasemmalla Välimeri, oikealla Atlantti. Antiikin kuuluisat Herkuleen pylväät: tähän maailma loppui. |
Sitten Kasbahiin, iänaikaiseen basaariin. Perässä roikkuvien
myyjien määrä kasvaa eksponentiaalisesti ja tarjolla on koruja, laukkuja,
huiveja, puusta veistettyjä kameleja, kaftaaneja, kummallisia kiviä (varmaan
muovia), soittimia, fetsejä…
Nälkä jo kurnii vatsanpohjassa, joten pääsemme syömään
”tyypillistä marokkolaista ateriaa” varmaan ihan tyypilliseen ravintolaankin,
jossa on mattoja seinillä ja miehet valkoisissa kaavuissaan soittavat
arabialaista musiikkia ja hymyilevät kiltisti kameralle ja keräävät kolehdin
pöydistä.
Aivan huikeaa, seuraavaksi onkin vuorossa käärmeenlumooja!
Huumattua käärmettä näytetään ehkä viisi minuuttia, kierretään se vapaaehtoisen
turistin kaulan ympärille, kerätään kolehti ja jatketaan matkaa.
Vuorossa on ”aito artesaanien talo”. Saamme huikean mattoshown,
kun liukaskielinen myyjä esittelee varastoaan. Kauppojakin syntyy, tietenkin,
”Special price, only for you!” Sama toistuu alemmissa kerroksissa, mattojen
tilalla on nyt keramiikkaa ja nahkaa.
Eikä tässä vielä kaikki! Kapeita kujia puikkien saavumme
seuraavaan kohteeseen, jossa uusi flirttisilmä esittelee luonnonkosmetiikkaa.
Taas turistit avaavat kiltisti lompakkonsa, myös minä, sillä viisi euroa
unettomuutta ehkäisevästä yrttipullosta on aivan mahtava diili, onhan?
Taas vähän kaupunkikiertoajelua ja takaisin satamaan,
lautalle, Eurooppaan, bussiin ja vihdoin lähihotellille ja kämpälle. Huh,
päivän työ turistina on kunnialla suoritettu!
PS. Tanger oli kohteena poikkeuksellinen. Muut täällä
tekemäni retket ovat olleet tietopainotteisia ja kulttuurihistoriallisia, eikä
niissä ole ollut moista kaupustelua ja turistien nyhtämistä. Juuri siksi oli
hauska nähdä Tanger, jossa meidän turistien yksi ja ainut tehtävä oli vain antaa
paikallisille mahdollisuus ansaita leipänsä. Ja se oli aivan oikein. Ja retki
oli oikeasti viihdyttävä! (Pleasure guilty?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti