Ensimmäiset kaksi yötä ihastuttavassa Bangkokin kämpässäni olivat katastrofaaliset. Vaikka olin matkustamisesta ja oudosta kuumuudesta yli- ja suorastaan kuolemanväsynyt, Nukkumatti kiersi sänkyni kaukaa, ilkkui vaan. Valvoin ja väsyin lisää ja pelkäsin saavani kamalan flunssan.
Valvomisen syy oli hyvin yksinkertainen: suuresti vihaamani ilmalämpöpumppu.
Ilmalämpöpumpussa on se vika, että se puhaltaa ilmavirtaa ja se pahimillaan pitää meteliä. Nämä molemmat kauhuskenaariot toteutuivat makkarin ilmastointilaitteessa. Poskionteloissani alkoi jo tuntua ikävää kosteutta ja nenäni vähän niiskui, puoliksi itkusta ja puoliksi jatkuvan ilmavirran aiheuttamasta flunssan alusta.
Yritin kaikkeni nukkuakseni. Otin jopa käyttöön sen minulla toimivimman NLP-strategian re-framingin eli uudelleenmäärittelyn, jota tavallisessa elämässä kutsutaan myös nimillä "Takinkääntö", "Opportunismi" ja "Välttämättömyyden muuttaminen hyveeksi". Ajattelin siis sen kamalan ilmastointilaitteen metelin olevan asia, joka parantaa minut, lisää rakkautta kanssaihmisiin ja vahvistaa yhteyttäni korkeampaan tahoon. Keksin kolmikolle jopa värit ja kuviot ja voimalauseet ja kävin niitä läpi mielessäni ja varmaan ne oli ihan hyviä, mutta edelleenkin ikävä Nukkumatti pihtaili hiekkansa kanssa, niin kuin se nyt yltäkylläisestä maailmasta loppuisi.
Kolmantena yönä sen keksin. Tässä asunnossa toimivin ilmastointistrategia on sellainen, että illalla laitetaan makkarin ilmalämpöpumppu jäähdyttämään huonetta. Kun on aika mennä nukkumaan, laite suljetaan, mutta olkkarin pumppu laitetaan oikein viileälle ja ovi pidetään visusti levällään. Näin makkari ei yön aikana päädy pätsiksi, vaan lakanan kanssa siellä voi nukahtaa oikein rauhallisesti kaupungin hälyyn ja ohikulkevien Skytrainien räminään.
Tulevaa ei pitäisi murehtia, mutta tiedän vielä tällä reissulla kohtaavani monta inhottavaa ilmastointilaitetta. Toivottavasti strategiani "parantaa, rakastaa, yhdistää" toimii silloin. Tai sitten joku muu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti