Feliz ano novo

Kun lähdin reissuun, niin jos totta puhutaan ja sehän on pohjalaisena aina ollut tapanani, ajattelin reissaamisen olevan yhtä helvettiä. Raskasta kävelemistä, jatkuvaa ajan kanssa taistelemista, inhottavaa paikkojen etsimistä ja eksymistä, loputonta epämukavuuden sietämäistä, rasittavia ihmisiä, kestämätöntä melua, tungosta, ainaista ruokapaikkojen arviointia, vessahätä väärään aikaan, huonosti nukuttuja öitä…

(Ainakaan vielä täällä Fuengirolan lintukodossa nuo asiat eivät ole toteutuneet, mutta rahastojen mainontaa tehneenä tiedän sen kaikkeen elämään pienellä präntätyn tosiasian, ettei nykyinen tilanne ole tae tulevasta kehityksestä.)

Jotta reissustani tulisi edes siedettävä, päätin kokeilla käytännössä sellaista teoriaa, että asiat, joihin kiinnitän huomiota ja joihin uskon, kasvavat itseään suuremmiksi ja toteutuvat. Niinpä päätin uskoa kahteen asiaan:

1. Kaikki järjestyy. Joinakin päivinä hybristelen ja ajattelen, että Kaikki järjestyy parhaalla mahdollisella tavalla.

2. Ihmiset ovat ystävällisiä ja avuliaita ja tahtovat vain hyvää.

Kohta kuukausi on nyt reissattu ja arvatkaas mitä? Kaikki on järjestynyt (jotkut asiat jopa parhaalla mahdollisella tavalla) ja olen tavannut runsaasti mukavia, mielenkiintoisia ihmisiä ja saanut apua, kun olen tarvinnut.

Näillä mennään myös vuonna 2015!

PS. Jokaisen meidän elämään kuuluu tietty määrä koettelemuksia. Viime vuonna sain oman osani potkujen ja vesivahingon muodossa. Heti tämän blogijutun kirjoitettuani sain lisää kärsimystä kokemalla elävästi sen naisten usein toistaman kauhutarinan, jonka inhottava juoni kuuluu näin: Täysin tyytyväinen nainen menee kampaajalle ja palaa sieltä rumana, onnettomana ja itsetuntonsa menettäneenä. Tarkoitukseni oli vain pikkuruisen tummentaa hiusteni blondiutta, mutta kampaaja tekikin hiuksistani tummanruskeat! Tum-man-rus-ke-at!