Ennen vanhaan tuntui juhlalliselta laittaa pennosensa-kruununsa-liiransa kirstuun, ottaa yksi rukouskynttilä, miettiä jotain pientä ja helposti toteutettavaa pyyntöä ylemmälle taholle ja sitten arvokkaasti noukkia tuli jo palavasta kynttilästä ja asettaa tuohus telineeseen. Pieni nöyrä katse alaspäin, hetken hiljaisuus ja matka jatkui jotensakin herkistyneenä.
Mutta nykyään! En ollut uskoa silmiäni kun näin, että eläviä
kynttilöitä, noita pieniä rukouksia, oli enää minimaalisesti. Mitä olikaan
tuotu tilalle: ruman kömpelöitä led-kynttiläpöytiä. Nyt kun tiputtaa
20-senttisen rahalokeroon, yksi surkeaa harmaansekaista valoa katkeillen lepatteleva
led syttyy.
Eikä hartaasta tuokiosta ole tietoakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti