Hua Hin. Höh.

Tulin Hua Hiniin kahdesta syystä: 1. halusin heti jatkaa matkaa palattuani Siem Reapista ja Hua Hin on sopivasti kolmen ja puolen tunnin bussimatkan päässä Bangkokista, joten ehdin tänne vielä hyvin iltapäivälennoltani ja 2. halusin nähdä, millainen on suomalaisten suosima lomakohde.

Hua Hinin suurin (ja ainoa) vetovoimatekijä on ranta. Sain siis kävellä aamuisin rannalla ihan veden rajassa aaltojen huuhtoessa varpaitani. Ihanaa!

Rannalla oli väljää. Keskiviikko on koko Thaimaassa rantojen siivouspäivä, joten silloin ei saa vuokrata rantatuoleja, varjoja eikä pitää myyntikojuja auki. Lomailijat siis joutuivat vanhanaikaisesti makaamaan hiekassa pyyhkeiden päällä ja etsimään varjoa harvojen puiden siimeksistä.

Rannan erikoispiirteenä ovat hevoset, joilla turistit saavat ratsastaa, toki vain tiukassa valvonnassa.

Toinen faunaihmeellisyys on apinat, joita vilistelee Khao Takiabilla, The Monkey Mountainilla, aivan rasittavuuteen asti.

Luulin jo nähneeni riittämiin buddhalaisia temppeleitä, mutta Wat Khao Takiab pääsi yllättämään kauniilla arkkitehtuurillaan ja ihan uusilla kuva-aiheillaan.

16 päätä ja 24 kättä, näyttää multitaskingin expertiltä.

Tunnelma Wat Khao Takiab -temppelillä oli seesteinen.  Ei ketään missään, vain minä ja apinat ja yksi munkki. Iltapäivän kuumuus hiostutti ihoani ja makea suitsukkeiden tuoksu tunkeutui sieraimiini puolihämärässä temppelissä. Alhaalla turkoosihko meri, kaukana kavala maailma.

Keskiviikkoaamuna heräsin aivan järkyttävään pommitukseen. Ajattelin heti Ukrainaa ja sotaa ja niinpä vedin mekon päälleni, nappasin rahapussini ja passin ja ryntäsin pää kolmantena jalkana alakertaan. Siellä guesthousen isäntä Dave istui kaikessa rauhassa aamukahvilla, eikä upea Sara-kissakaan ollut moksiskaan, makoili vain tyytyväisenä rapsuteltavana. Kauhisteltuani mitä tapahtuu, sain vastaukseksi, että nyt on kiinalaisten uudenvuodenaatto ja aikaisimmat ovat jo aloittaneet ilotulituksen. 

Uusivuosi näkyy valtavina puna-kultaisina koristeina ja pässeinä ympäri maata. Bangkok Postin mukaan peräti 100 000 kiinalaista tulee Thaimaahan lomalle kaksiviikkoisen juhlahumun aikana ja heitä varten on painatettu käyttäytymisoppaita tyyliin "Älä virtsaa kadulle. Älä koske museossa tauluihin". Suurin osa turisteista jää Chiang Maihin ja muihin Pohjois-Thaimaan kaupunkeihin, enkä ainakaan täällä Hua Hinissä näy kiinalaisryntäystä.

Iltariennoilta palatessani osuin seuraamaan paikallisia uudenvuoden bileitä, joihin kuului paljon punaisia kiinalaisia juhlapukuja, vakavia puheita, räiskettä, kuorolaulua, lohikäärmekulkue ja ilotulitusta. 

Olin lukenut netistä monia haukkuvia arvosteluja Hua Hinistä. Enkä kyllä ihmettele moisia, sillä paikka oli pystyynkuollut ja tylsä, baarialue ja Night Market mukaan lukien. Onnekseni tapasin temppelillä fiksun saksalaismiehen ja myös majapaikkani Lailas Food and Drink Guesthousen australialainen isäntä Dave oli oikein rattoisaa juttuseuraa.

Mutta silti - tänne en koskaan tule takaisin.