Vuokrasin kaksion Fuengirolasta neljäksi ja puoleksi viikoksi. Se on niin pitkä aika, että asunnon on syytä olla miellyttävä. Vahingossa lähes onnistuinkin.
Lämpö kuuluu mielestäni kodin ominaispiirteisiin kuin emon nisä
vastasyntyneen kissanpojan suuhun. Onneksi vuokraani kuuluu sähkö, joten minun
ei tarvitse monen muun tavoin värjötellä murehtien lämmittämisen lisälaskua,
vaan voin huoletta pohottaa ilmalämpöpumppua täysillä.
Valon vähäisyydestä kärsin. Tulen vielä sokeaksi lukiessani
sängyssä huonossa valossa Dickensin Koleaa taloa!
Jotta kämppä muuttuisi oikeaksi kodiksi, toimin ensimmäisenä
lauantaina juuri kuten kotonakin: siivosin, tiskasin, selvitin vihdoin roskiksen
olinpaikan. Ja ostin leikkokukkia. Nyt kimpullinen valkoisia liljoja valaisee
koko kämpän. Ne saavat minut juurtumaan, ajattelemaan, kuinka tärkeää kodin
kauneus on. Nyt minulla on jotain elävää, josta huolehtia. Tämä on tämänhetkinen
kotini ja tehtäväni on luoda tänne kauneutta niin ajatuksilla kuin teoillakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti