pyy

pyy

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Fuengirola, suuntavaistottoman onnela


Ensimmäiset päivät vaeltelin täällä sokkona ilman karttaa. Se on vaikea paikka ihmiselle, joka on  turvallisuushakuinen ja joka on imenyt huonon suuntavaiston jo äidinmaidosta. (Oikeasti: kun kummityttöni oli 6-vuotias, hän jo suunnisti Linnanmäellä paremmin kuin minä).

Mutta ei hätää, Fuge on yhtä simppeli kuin New York, jossa kadut on blondeja varten numeroitu.  Tämä on nimittäin kerroksinen synttärikakku: ensin on meri, sitten ranta, sitten asutusta ja reunamille on koristeeksi ripoteltu vuoria. Eli jos eksyy, voi aina kävellä rantaan ja sieltä löytää helposti omalle kämpälle.  

Ja oikeasti joka paikkaan on kävelymatka. Olisin halunnut mennä hienoon ostoskeskukseen Miramariin ostamaan ripsaria. Odotin bussia 30 minuuttia ja sitten menin lähibaarin napanterille ja odotin 20 minuuttia lisää. Sitä bussia ei koskaan tullut.

Myöhemmin kuulin, että eihän sinne Miramariin ole kuin ehkä kolmen kilometrin kävelymatka. Ihan oikeasti, mitäpä sitä terve ihminen bussilla tekisikään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti