Kämppäni Fuengirolassa on kerrassaan kelvollinen kaksio. Moukan tuurillani sijainti on mitä mainioin ja sehän on matkoilla yhtä tärkeää kuin maailmanpolitiikassa (Venäjä, Venäjä, Venäjä). Ja kun makkarista ja parvekkeelta on huikaiseva merinäköala, niin en valita.
Jo Suomessa kämppäilmoituksia katsellessani naureskelin
espanjalaisten tarpeelle mainostaa asuntojensa marmorilattioita. WTF???
Ymmärrän toki, että Espanjassa on varmaan kiveä ja marmoria
yhtä paljon kuin meillä metsiä (en tiedä totuutta, myönnän). Niinpä täällä
marmorilattia todnäk vastaa meidän parkettilattiaa (joka kyllä on useimmiten
tehty Saksassa, en nimittäin usko Suomessa olevan yhtään ainutta
parkettilattiatehdasta).
Voisin kuvitella, että marmorilattia on kesällä aivan
mieletön juttu. Jos on 40 astetta hellettä, on epäilemättä taivaallista
tepsutella jääkylmällä marmorilattialla!
Nyt on kuitenkin talvi. Mittari ei parhaalla tahdollakaan
nouse yli 18 asteen ja yleensä se haluaa vain laiskotella ja kääntää kylkeä ja jaksaa
just just kurkottaa neljääntoista, jos sinnekään.
Kaiken tämän jaarittelun jälkeen pääsen vihdoin siihen
Espanjan ihmeellisyyteen: Täällä ei ole mattoja. Ei ainuttakaan koko kämpässä.
Ja olen kuullut, ettei muidenkaan asunnoissa ole, joten tämä ei siis ole oman
vuokranantajani perversio tai säästötoimi.
Niinpä ensimmäinen ajatus marmorilattiasta ei suinkaan ole
hienous (???) vaan kylmyys. Kun yöllä nousee puolipöpperössä pissalle, lattia karistaa
kaikki unet pitkäksi aikaa vastaten ihan kylmän suihkun intensiteettiä.
Ratkaisin matto-ongelman sillä, että heitin olohuoneen
toisen sohvanpäällisen lattiamatoksi. Parisängyn päiväpeitto jouti makkarin
lattialle, kylppärin peitin ylimääräisillä pyyhkeillä. Huomattavasti rumempaa – mutta villasukissa kärvistelevät
jalkani kiittävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti