pyy

pyy

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Espanjan ihmeellisyyksiä: Marmorilattiat


Kämppäni Fuengirolassa on kerrassaan kelvollinen kaksio. Moukan tuurillani sijainti on mitä mainioin ja sehän on matkoilla yhtä tärkeää kuin maailmanpolitiikassa (Venäjä, Venäjä, Venäjä). Ja kun makkarista ja parvekkeelta on huikaiseva merinäköala, niin en valita.

Jo Suomessa kämppäilmoituksia katsellessani naureskelin espanjalaisten tarpeelle mainostaa asuntojensa marmorilattioita. WTF???

Ymmärrän toki, että Espanjassa on varmaan kiveä ja marmoria yhtä paljon kuin meillä metsiä (en tiedä totuutta, myönnän). Niinpä täällä marmorilattia todnäk vastaa meidän parkettilattiaa (joka kyllä on useimmiten tehty Saksassa, en nimittäin usko Suomessa olevan yhtään ainutta parkettilattiatehdasta).

Voisin kuvitella, että marmorilattia on kesällä aivan mieletön juttu. Jos on 40 astetta hellettä, on epäilemättä taivaallista tepsutella jääkylmällä marmorilattialla! 

Nyt on kuitenkin talvi. Mittari ei parhaalla tahdollakaan nouse yli 18 asteen ja yleensä se haluaa vain laiskotella ja kääntää kylkeä ja jaksaa just just kurkottaa neljääntoista, jos sinnekään. 

Kaiken tämän jaarittelun jälkeen pääsen vihdoin siihen Espanjan ihmeellisyyteen: Täällä ei ole mattoja. Ei ainuttakaan koko kämpässä. Ja olen kuullut, ettei muidenkaan asunnoissa ole, joten tämä ei siis ole oman vuokranantajani perversio tai säästötoimi.

Niinpä ensimmäinen ajatus marmorilattiasta ei suinkaan ole hienous (???) vaan kylmyys. Kun yöllä nousee puolipöpperössä pissalle, lattia karistaa kaikki unet pitkäksi aikaa vastaten ihan kylmän suihkun intensiteettiä. 

Ratkaisin matto-ongelman sillä, että heitin olohuoneen toisen sohvanpäällisen lattiamatoksi. Parisängyn päiväpeitto jouti makkarin lattialle, kylppärin peitin ylimääräisillä pyyhkeillä. Huomattavasti rumempaa – mutta villasukissa kärvistelevät jalkani kiittävät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti