Jumalaisin taivaansininen perhonen flirttaili kanssani, liihotteli ympärilläni, laskeutui päälaelleni, juoksutti minua perässään kuin seitsentoistavuotiasta likkaa. Se perhonen tiesi miten mielenkiinto herätetään ja silti säilytään etäisen coolina, antautumatta edes kännykän kameralle.
Sisäpuiston faunaan kuului ainut Euroopan luonnossa elävä
kameleontti, kilpikonnia, kaloja ja sitten tämä todella outo kengurun ja
pussirotan risteytykseltä näyttävä Tammar Wallaby. Mikä pitkänokkainen
muinaisjäänne!
Hurmaannuin kasveista yhtä lailla kuin perhosistakin. Tuon
pallipuun (mikä lienee) olen nähnyt myös Kaisaniemen kasvitieteellisessä
puutarhassa ja huikaisevan sininen orkidea pysähdyttää minut aina, oli paikka
Itäväylän Plantagen tai Benalmadenin perhospuisto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti