Kun on varustettu niin huonolla suuntavaistolla kuin
meikäläinen, on kaikki keinot reitin muistamiseksi sallittu. Ylläolevan
kertomuksen sepitin, kun minun piti ilman karttaa kulkea museolta
linja-autopysäkille. Loin mielikuvia katujen nimistä ja maamerkistä ja tein niistä tarinan.
Älkää kysykö, minkä nimisiä kadut olivat, ei aavistustakaan.
Mutta jos olisin paikan päällä ja jo puolimatkassa ja pähkisin mielessäni, kuinka se neitsyt
kääntyi väärään suuntaan ja tapasi pössön, niin osaisin kirkon kohdalta kääntyä
vasemmalle jollekin bo- tai po-alkuiselle kadulle, jatkaa siitä Laurilta
kuulostavalle kadulle ja sieltä eteenpäin kadulle, joka joko on käännös tytöstä
(chica) tai jotenkin muuten tuo mieleeni tytön. Ja siellä aukiolla, josta
päästiin linja-autoasemalle, seisoi ihan oikeasti iso joulukoristeisiin
tällätty mänty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti