Maalla ei ole niin väliä, sillä lippu on itsessään aina vaikuttavan uljas. Jos vahingossa näen telkkarista palkintojenjaon (ihan mikä vaan) ja joku
(samantekevää kuka ja mistä maasta) kiipeää ylimmälle pallille ja hänen
kotimaansa lippu hinataan salkoon, niin minultahan lirahtaa kyynel.
Reissuilla saa nauttia lipuista ihan täydestä sydämestä.
 |
| Näköala Vientianen Riemukaarelta eli Patuxailta vuoden ensimmäisenä päivänä |
Täällä Laosissa käytetään tuon oman lipun lisäksi melkein
yhtä paljon sosialismin tunnuslippua eli sirppi ja vasarahan ne siellä innokkaina halkovat tuulta.
Myanmarin värikäs lippu oli mielettömän energinen. Haaveilin
jo koto-Suomessa, että ostan t-paidan, joka on läpivärjätty noilla väreillä ja
oikeassa kohdassa on valkoinen tähti. Mikä pettymys, kun yhtään sellaista
turisti-t-paitaa ei ollut koko Myanmarissa!
 |
| Oikesti toi tähti on loistavan valkoinen |
Elämäni ainoaa lähellekään Stendhalin/Firenzen syndroomaa vastaavaa
matkakokemusta (siis sitä, kun turisti on niin haltioissaan, että meinaa
pökertyä) pääsin parikymmentä vuotta sitten Kiinassa Taivaallisen rauhan
aukiolla. Se valtava laajuus ja avaruus ja ne upean kiihottavat punaiset liput!
Ja aina vaan lisää lippuja! Ja vielä punaisia! Olin ihan ekstaasissa! Ehkä olen
ollut Maon pieni soturi, joka on aatteen palossa kuolla kupsahtanut taistelossa
jo hyvissä ajoin ennen raa´an totuuden selviämistä.
Ehkä sen kaikuina rakastuin heti Vietnamin
pelkistettyyn lippuun. Punaiseen lakanaan on lätkäisty keltainen tähti
keskelle. Eihän sitä täydelliseen designiin muuta tarvita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti