Lyhtyjen ja räätälien ihmemaa

Hoi An on Keski-Vietnamissa sijaitseva extrasuloinen kaupunki. Vanhakaupunki on kuin satukirjasta reväisty, niin sievän herttaista siellä on. Eikä siellä saa edes ajaa autolla, vaan pelkästään kävelystää, pyörällä tai käyttää polkupyörätaksia, joka tuntuu olevan erityisesti japanilaisryhmien mieleen.

Tietenkin vanhakaupunki on myös Unescon maailmanperintölistalla vanhojen kiinalaisten rakentamien temppelien, vastaanottohallien ja ruhtinaiden kotien ansiosta.

Katettu japanilainen silta

Hoi An on kuuluisa räätäleistään ja niitä on enemmän kuin hyttysiä kesällä. Kadulla vähintään joka kolmas liike on räätäliliike. Paljoudesta hypnotisoituu ja ihan vahingossa tulee teettäneeksi itselleen yhtä sun toista, vaikka ei alun perin ollut aikomustakaan. Niin minulle kävi ja jouduin ostamaan sellaisen halvan kertakäyttöön tarkoitetun kassin, jotta saan uudet kuteeni roudattua kotiin asti. 

Miehille ehdotetaan näinkin räväköitä kukkakuoseja...

Räätälöinti tapahtuu ihan siinä tahdissa kuin asiakkaalla on aikaa. Tänään annoin toimeksiannon uudesta nahkarepusta klo 11 ja klo 19 hain sen.  Housupukua kävin tilauspäivän jälkeen sovittamassa kahtena päivänä, koska olin täällä pidempään. Kaksi silkkijakkua olivat seuraavana päivänä valmiita. 

Räätälien lisäksi Hoi An on kuuluisa lyhtykaupunki. Illalla vanhan kaupungin kaikki liikkeet on koristeltu upeilla kangaslyhdyillä. Jokaisen täydenkuun aikaan vietetään Lantern festivalia, jollloin lyhtyjen määrä erityisesti joenvarsikadulla moninkertaistuu.

Olin täällä juuri täydenkuun aikaan, mutta onneni oli huono. Juhlapäivänä alkoi sataa alkuiltapäivästä ja vettä tuli kaatamalla seuraavaan aamuun asti. Vanha kaupunki tulvi vettä, eikä lyhtyjä sytytetty. Minua harmitti, mutta ei läheskään niin paljon kuin sitä englantilaista häämatkalla ollutta pariskuntaa, joka oli ajoittanut koko kuukauden reissunsa Kaakkois-Aasiassa nähdäkseen Lantern festivalin Hoi Anisssa.

Hoi Anin läheisyydessä sijaitsee My Son –temppelialue cham-kaudelta 300-1400 jKr. Alun perin 70 temppelistä on jäljellä 20 rauniota.

Tämähän on kuin Nike!

Taas kerran Minna, temppelin valtiatar

Lähikaupungissa Da Nangissa sijaitsee Marble Mountain, jossa on mahtavat uskonnolliset luolat. Vietnamilaiset siis joutuvat kuoltuaan suoraan helvettiin, jossa heidän tekonsa punnitaan. Helvettiin kuljetaan siltaa pitkin ja vedestä kurkottavat kädet yrittävät temmata kulkijan syvyyksiin. Myös oma tähtimerkki kuiskuttelee houkutuksia ja yrittää suistaa kulkijan sillalta.

Mitä enemmän syntejä, sitä pidempi aika helvetissä ennen taivasta ja uudelleensyntymistä. Helvetissä on ainakin 18 eri osastoa sen mukaan, mihin synteihin ihminen on syyllistynyt. Tuomiot ovat kammottavia! Silpomista, pään katkaisemista, haisevan veritynnyrin kantamista pään päällä… Tuumin, että tästäköhän taruperinteestä Dante sai vaikutteensa Divina Commediaan.

Portti helvettiin

Helvetin Buddha suojelee syntisiä

Tietystä synnistä joutuu käärmeen syötäväksi

Monkey Mountainilla tutustuin hahmoon nimeltä Lady Buddha. Oppaamme sanoi hänen muistuttavan meidän Neitsyt Mariaa ja hindujen äitijumalaa. ”Same same, but different”.

Tämä käsimerkki tarkoittaa "No angry, no greedy, no lazy"

Luolat ja Lady Buddha hämmensivät minua kovasti. Taas huomasin, että buddhalaisuus on joka maassa ihan erilaista. Aina kun opin jotain, niin seuraavassa maassa kaikki on ihan toisin. Huoh.