Eläimellinen päiväretki

Da Latissa Vietnamin keskiosassa tein päiväretken maaseudulle ja sepäs oli eläimellistä menoa.

Aloitimme taas vaihteeksi ihmiseläintarhasta eli minority villagesta kaupungin laitamilla. Köyhän ja askeettisen kylän keskellä oli apina puussa kaulassaan noin 1,5 metrin kettinki. Aika pieni elämänpiiri vilkkaalla apinalla, sanoisinko.

Seuraavaksi menimme kahvitilalle, jossa valmistetaan maailman kalleinta kahvia eläinrääkkäyksellä. 

Jutun juoni on se, että sivettikissoja pidetään häkeissä ja niille pakkosyötetään kahvimarjoja. Eläimen vatsa ei pysty sulattamaan papuja, mutta niihin tarttuu sivettikissan suolistosta todella hyviä aineksia. Viikon päästä eläin ulostaa kahvipavut, sitten niitä kuivataan viikko, puhdistetaan kolmesti ja paahdetaan. 

Sivettikissan ulostusta, jossa runsaasti kahvipapuja

Kahvi on kuulemma äärimmäisen hyvää ja terveyttä edistävää. Kilohinta huitelee taivaissa, koska  yhden eläimen läpi  pystyy vuodessa kulkeutumaan vain 1-1,5 kiloa papuja.

Maistoin toki kahvia. Pahaa kuin mikä, eikä edes sokeri ja maito tehneet kahvista siedettävää, varsinkin kun mieltä kaihersi eläinrääkkäys. Maisemat olivat toki upeat. 

Eläinelämykset vain jatkuivat, kun seuraavassa kohteessa tutustuimme paitsi riisiviinan tekoon myös aikamoiseen eläinkavalkadiin. Vietnamilaisethan syövät kissojen ja koirien lisäksi ihan kaikkea mikä liikkuu. Syötäviä eläimiähän tilalta löytyi mm. krokotiileja

marsuja

piikkisikoja, joiden syöminen on jostain syystä laitonta 

ja erityisen paljon hyönteisiä.

Maistoin toki paahdettuja hyönteisiä, sillä uskon, että yksi ratkaisu tulevaisuuden ruokakriisiin selättämiseksi on hyönteisten käyttäminen ihmisravinnoksi. Tosin ehkä mieluummin ei noin hyönteismäisessä muodossa vaan pikemminkin jauhettuna proteiinipitoiseksi jauhoksi, josta sitten valmistetaan ruokaa. Olivat nimittäin yllättävän sitkeitä noin paahdettuina ja ihan oikeasti tarvittiin sitä riisiviinaa huuhtomaan ne alas.

Vielä vierailimme silkkitehtaalla ja siellähän ahkeroivat sillkitoukat. Jotenkin niihin asti ei käsitykseni eläinten oikeuksista kyllä kurottunut.

Kaakkoisaasialaisten käsitykset eläimistä ja niiden oikeuksista poikkeavat huomattavasti eurooppalaisesta. Täällä eläin nähdään enemmän hyötyä tuottavana ihmisen alamaisena, ruokana, bisneksenä eikä eläintä tunnutan kauheasti kunnioitettavan itsessään. 

Meillä länsimaissa ollaan monessa suhteessa edellä, mutta meillä on omat häpeäpilkkumme kuten turkistarhaus ja ruoan tehotuotanto. 

Yhtään en tiedä, millaisia kanaloita täällä Kaakkois-Aasiassa on, kun kanat juoksentelevat päättömästi missä sattuu aina takapihoilta suurkaupungin sykkeeseen ja kukot rääkyvät poikkeuksetta kaikkialla. Lehmiä näkee paljon laiduntamassa tien pientareilla ja ojissa kaluamassa syötävää. Laosissa myös sikoja ja vuohia juoksenteli onnellisessa vapaudessa.

Eli ehkei kovin jyrkkiä johtopäätöksia eläinten hyvinvoinnista voi kuitenkaan vetää vertaillessa Eurooppaa ja Kaakkois-Aasiaa.