Miekka, järvi ja kilpikonna

Keskellä Hanoin Old Quarteria sijaitsee pikkuruinen Hoan Kiem -järvi tai oikeammin lampi. Sen syvyyksissä eli vielä jokin aika sitten myyttinen ja pyhä Cu Ruan -kilpikonna.

Tarun mukaan Hoan Kiem -järvi on saanut nimen ”palautetun miekan järvi”. 1400-luvulla Vietnamin hallitsija Le Loi karkotti maasta kiinalaiset taivaan voimien lähettämän kultaisen taikamiekan avulla. Lopulta miekka palautettiin oikealle omistajalleen, järvessä asuvalle jättimäiselle kilpikonnalle. Kilpikonna vei miekan mukanaan syvyyksiin ja siellähän se perimätiedon mukaan on vieläkin.

Miekkaa vuorollaa vartioinut yli satavuotias Cu Ruan -kilpikonna löydettiin 21. tammikuuta kuolleena kellumassa järvessään. Hesarin mukaan Hanoin puoluejohtaja Chung sanoi, että  ensin kilpikkonna siirretään Ngoc Sonin temppeliin säilytettäväksi ja sitten paikalliset viranomaiset keskustelevat tiedemiesten kanssa tavoista, joilla sen ruumiin voisi täydellisesti taltioida. Eli parhaassa tapauksessa konna saanee palsamoinnin edesmenneen Ho Chi Minhin tapaan.

Hoan Kiem -järven pohjoisosassa pääsee kaunista Huc-siltaa (Auringonnousun silta) pitkin Jade Islandille ja Ngoc Son -temppeliin.

Temppelistä löytyy edellinen kilpikonna konservoituna.

Pituus 2 m ja paino 250 kg

Nyt kilpikonnan kuolema varjosti Vietnamin puoluekokousta ja aiheutti maansurua.

Kilpikonna oli vielä äärimmäisen harvinainen Jangtsejoen pehmeäkuorinen jättiläiskilpikonna, joita ei ole jäljellä kuin kaksi muuta kiinalaisessa eläintarhassa ja kolmas on nähty viimeksi vuonna 2007 Dong Mo -järvessä lähellä Hanoita. Vietnamilaisessa lehdessä oli pitkä pohdinta, voisiko Dong Mo -järven yksilön nyt siirtää Hoan Kiemiin. Ei kyllä oikein voi, sillä siirto Dong Mon valtavan kokoisesta puhtaasta järvestä pieneen, saastuneeseen ja vilkkaaseen Hoan Kiemiin olisi kilpikonnalle varma tuho. 

TET on jo ovella

Lähestyvä uusi vuosi, Lunar New Year eli TET näkyy kaikkialla Vietnamissa. Uusi vuosi on vuoden tärkein juhla ja sitä juhlitaan kolme päivää rankasti: ensin vanhempien luona, sitten sukulaisten ja ystävien kanssa ja sitten vielä opettajien ja mentoreiden kesken. Tärkeää on myös vierailla temppeleissä rukoilemassa onnea ja menestystä itselle ja läheisille.

Koko maa on muuttunut punaisen kultaiseksi. Koristeita myydään kaikissa kadunkulmissa ja välillä koko katu on yhtä punaista koristemerta.

Oikeat ja tekokukat ovat tärkeä osa juhlintaa ja kotien koristelua.

Meidän joulukuusta täällä vastaavat kirsikkapuun oksat sekä kumkvattipuu, joka pitää olla joka huushollissa.  Puiden keltaiset sitrushedelmät symboloivat hedelmällisyyttä ja vaurautta tulevaksi vuodeksi.

Uudeksi vuodeksi on tärkeää siivota, maalata ja puhdistaa kaikki paikat. 

Hyvää onnea voi myös houkutella elämäänsä polttamalla rahaa. Olen jo monesti törmännyt sekä temppeleissä että kadulla vietnamilaisiin, jotka hyvin keskittyneesti heittävät tuleen dongeja ja dollareita.

Lunar New Year aiheuttaa liikennekaaoksen kaikkialla Kaakkois-Aasiassa, kun perheenjäsenet palaavat koteihinsa kaikkialta maasta ja maailmalta. Lento-, juna- ja bussiliput on hyvä varata ajoissa varmistaakseen paikkansa. Suuri osa kaupoista ja ravintoloista on kiinni juhlallisuuksien aikana, joten turistiressut voivat olla aika sumpussa. Myös hintoja nostetaan TETin aikana hurjasti.

Olen myös yllättynyt vietnamilaisten ystävällisyydestä. Hoi Anissa homestayn kaunis resparouva kyseli, olenko vielä TETin aikana Vietnamissa, sillä hän haluaisi kutsua minut kotiinsa juhlimaan. Täällä Hanoissa respan nuori mies kyseli samaa ja ehdotti, että siirtäisin lentoani voidakseni kokea TETin hänen perheessään. Ehkä paikalliset säälivät minua, koska matkustan yksin, sillä kun olen kertonut näistä jo kymmenille turisteille, en ole kuullut muiden saaneen kutsuja.  

Nyt harmittaa entistä enemmän, että joudun lähtemään kotiin kesken kaiken!!!

Pimeän luolan lumo

Kun on vuoria, on myös luolia. Tam Coc oli siitä uudenlainen luolatuttavuus, että nyt menimmekin veneellä vuoren läpi. Luolat sijaitsevat Ninh Binhin provinssissa pari tuntia Hanoista etelään.

Nimi Tam Coc tarkoittaa kolmea luolaa. Ensimmäinen Hang Cuoi on 45 m pitkä, seuraava Hang Giua 75 m ja viimeinen Hang Ca peräti 127 m.

Luoliin soudellaan metallisilla pienveneillä. Homma on rankkaa ja jos sitä pitää tehdä aamusta iltaan vuoden ympäri, niin siksi ihmettelinkin, miksi soutajat olivat enimmäkseen naisia. Soututekniikka poikkeaa taas meikäläisestä, sillä veneitä soudetaan jaloilla.

Luolien suuaukot olivat jännittäviä lupauksia täynnänsä.

Ensimmäinen lyhyt luola oli aivan pimeä, vain soutajamme heikkotehoinen taskulamppu valaisi tietämme. Välillä katosta tippui vettä niskaan ja muutenkin kylmänä päivänä lämpötila luolassa laski vielä entisestään. Luolassa oli hiljainen, ikiaikainen ja myyttejä synnyttävä tunnelma. Aivan kuin olisi salaa paikassa, johon ei oikein olisi lupa mennä.

Veneeseen mahtui kaksi kyyditettävää ja tällä kertaa sain seurakseni minimaalisesti englantia puhuvan korealaisen. Mikä oli oikeasti paras juttu, sillä nyt ei tarvinnut keskustella, vaan sai rauhassa nauttia luolien mystiikasta, maisemista luolien välissä, jylhistä vuorista, airojen kitinästä, veden äänistä, muiden venekuntien palpatuksesta, luonnon ihmeellisyydestä.

Paluumatkalla kysyin soutajaltamme, haluaako hän, että mekin otamme melat käteen ja autamme. Vastaus oli ei. Kun lähestyimme rantaa, hän alkoi toistaa minulle "Fifty madam fifty fifty". Näytin kaksikymppistä, mutta hän toisteli viittäkymppiä. Kun venekumppaninikin antoi 20, oli soutajan ylimääräinen ja hyvästä syystä ansaittu ansio 40 dongia.

Englantilaispariskunnan soutajalle ei tarjottu 30 riittänyt, vaan hän heitti sen takaisin. Niinpä englatilaiset eivät antaneet dongin dongia ja soutaja rumasti ja äänekkäästi sättien seurasi heitä peräti bussiin asti vaatimaan saataviaan. Ei oikein kivaa käytöstä kummaltakaan osapuolelta.

Kauneusorgasmeja

Kävelin pari askelta. Pysähdyin. Tuijotin ja huokailin ja olin pakahtua kauneuden äärellä. Otin kameran esiin ja näppäsin kuvan. Kävelin pari askelta. Pysähdyin…  
 

Joskus miljöö resonoi niin voimakkaasti oman kauneuskäsityksen kanssa, että voisi vaikka loppuiäksi jäädä nauttimaan kauneuden täyteläisestä hyväilystä. Niin minulle kävi Huessa, kun vierailin ensin Citadelissa keisarien palatsissa ja sitten keisarien temppelihaudoilla.

Rakastan sellaista rappioromantiikkaa, jossa ajan kuluminen ja luonnon vaikutus näkyvät. Elämän merkkejä elottomissa esineissä. Erilaisia pintoja täydellisessä ajan saaton sanelemassa sopusoinnussa.

Rakastan muureja, siltoja ja portteja, sillä niissä on transformaatiota, initiaatiota, uuden alkua, rajojen haastamista. 

Rakastan värejä!

Ennen kaikkea rakastan kiinalaisia sinivalkoisia keramiikkaruukkuja. Jos niissä vielä kasvaa havuja tai bonsaita, menetän sydämeni kertaheitolla.

Rakastan vesiaiheita ja jos ne ovat kokonaisia lampia, niin aina parempi.

Huen ihmeiden äärellä menetin sanani kuvailla näkemääni. Pelkkä katseleminen, tunteminen, kokeminen riittivät.

Ihminen, eläin, taivas

Tämäkin päivä oli täynnä yllätyksiä vietnamilaisten uskonelämästä. Enää en ole varma, onko tällä mitään tekemistä buddhalaisuuden kanssa vai onko tämä paikallista uskomista.

Uudelleensyntymiseen uskovat vietnamilaiset voivat reinkarnoitua ihmiseksi tai eläimeksi tai sitten he voivat  nautiskella olostaan taivaassa. Mutta ei taivaassakaan lepäily pelkkää harpulla soittamista ole, e-hei. Nimittäin taivaassa vietnamilaisilla on supervoimia ja jos niitä käyttää väärin, joutuu takaisin uudelleensyntymisen katalaan kehään.

Mutta miten ihmeessä taivaassa voi mokata? Helposti. Ihminen tai henki tai mikä hän taivaassa ollessaan lieneekin, haluaa toki vain hyvää jälkeläisilleen. Niinpä kun jälkeläiset maan päällä ovat pulassa, voi taivaan asukki auttaa heitä voimillaan ja hups hei, siinä meni taivaspaikka!

Uudelleensyntymisessä eläin on parempi vaihtoehto, sillä eläin ei tarkoituksella tee mitään väärää tai vahingoita ketään. Senpä takia eläin pääsee kuoltuaan suoraan taivaaseen. Samoin kuin munkit, jotka tekevät vain tarpeellisen elämässä, eivätkä mitään väärää.

Saako sitten toisen ihmisen tappaa? Saa, sanoi oppaani, jos se on välttämätöntä, kuten esimerkiksi sodassa. Muuten ei. 

 

Uudelleensyntyminen ihmiseksi on raskasta ja siksipä ihmislapsi itkee syntyessään. Sielu tietää, että edessä on taas kamala pitkä ihmiselo!

Elämässä vallitsee karman laki, johon ei voi vaikuttaa kuin omilla teoillaan. Bumerangin lailla toisille tehdyt teot heijastuvat takaisin omaan elämään. Ei Buddha ei kukaan muukaan voi määrätä, millainen olet huomenna. Vain omat tekosi sen ratkaisevat.

Vietnamilaiset ovat kaikkein vähiten uskonnollisia kaakkoisaasialaisista. Kansasta 88 % ei harjoita mitään uskontoa, mikä ei tietenkään tarkoita, etteivätkö he olisi uskonnollisia ja pitäisi hyvää huolta esi-isistään. Buddhalaisia on vain 8 %. Ne harvat temppelit, joita Vietnamissa näkee, ovat kiinalaisvaikutteisia. 

Oppaan mukaan vietnamilaiset eivät usko siihen, että jumalaa pitäisi lahjoa, sillä silloinhan jumala olisi täysin korruptoitunut. Ei pidä myöskään anella taivaalta apua, sillä silloin taivaassa asuva esi-isä voi hellyyksissään auttaa ja menettää oman taivaspaikkansa. 

Hoa Lu -temppeli

Hoa Lu -temppeli

Hoa Lu -temppeli

Hoa Lu -temppeli

HCMC vuotta myöhemmin

(HUOM: Jostain syystä tämä postaukseni HCMC:stä oli kadonnut kuin mopo Saigoniin, joten tässä se tulee uudelleen. Jutun kronologinen paikka on parin viikon päässä, mutta nyt se tulee köpsästi keskelle Keski-Vietnamin seikkailuja.)

Pikkasen tuntui hassulta palata kaupunkiin, jossa olin viimeksi 10 kk sitten. Mutta silloin jäi niin kova nälkä sekä Vietnamia että Ho Chi Minh Citya kohtaan, että riemumielin saavuin kaupunkiin.

Ankean, tylsän, hitaan ja uneliaan Laosin jälkeen jo matka HCMC:n lentokentältä hotellille oli mieletön adrenaliiniryöppy. Niin paljon elämää, ääntä, ihmisiä, toimintaa! Starbucks, McDonalds, KFC!

Liikenne oli entisensä - eikä kuitenkaan ollut. Kun nyt suhasin moottoripyörätaksilla liikenteen seassa, siitä selvästi löytyi jokin logiikka. Osallistuessani itse liikennemereen se ei ollutkaan enää päätöntä pelottavaa vyöryä.

Liikennekaaos miljoonine moottoripyörineen ei enää yllättänyt samalla tavoin, joten en edes ottanut siitä kuvia. Tämä otos on viime vuodelta.

Lähes koko perhe kulkee kätsysti samalla mopolla.

Jos mulla olisi Vietnamissa mopo, tuunaisin sen justiinsa tälläiseksi!

Päiväretkellä Cu Chi –tunneleihin pysähdyimme Cao Dai –temppelissä. Cao Dai on vietnamilaisten ihka oma uskonto, jossa yhdistetään katolilaisuutta, buddhalaisuutta ja hindulaisuutta. Temppelin arkkitehtuurissakin näkyvät kaikki nämä suunnat. Uskonnollisia seremonioita on joka 6. tunti.

Temppeli oli värikäs ja koristeluiltaan vähän naiivin oloinen

Keskipäivänkin hartaudessa oli hämmästyttävän paljon osallistujia. Kaikki istuivat luotisuorissa riveissä ja lauloivat hymniä hohtavan valkoisissa asuissaan.

Cu Chi –tunnelit olivat yhtä vaikuttavat osoituksena vietnamilaisten nerokkuudesta sissisodan taitajina kuin viimeksikin. Nyt kävin myös ampumassa Vietnamin sodan aikaisella M-16 -konekiväärillä ja tunne oli aivan hurmaava! Aseen voima, ääni ja täräys kulkivat läpi koko kehoni ja sähköistivät minut. Ampuminen oli niin ihanaa, että päätin elää loppuelämäni koskematta aseisiin.

M-16, kevyt konepistooli, ei onneksi potkaissut pahasti

Mekong Delta –retkellä liu’uimme kolmella erilaisella veneellä pitkin Mekongia. Vaikuttavin oli tietenkin viiden hengen pikkuvene, jolla seikkailimme pitkin joenmutkia. Puiden kaartuessa veden ylle, viidakon kuuma syli ympärillä tunsin olevani kuin Vietnamin sota -elokuvassa. Jotenkin odotin koko ajan, että rannalta alkaa konekivääritulitus…

Revolutionary Museum oli remontissa, joten vierailin uudelleen War Remrants Museumissa. Tunne sodan vääryydestä ja tuhosta ja Agent Orangen uhreista sai taas kyyneleeni virtaamaan ja jouduin piiloutumaan aurinkolasien taakse. Nyt huomasin myös uuden osion museota, jossa esiteltiin ranskalaisten rakentamaa vankilaa rautalankahäkkeineen ja giljotiineineen kaikkineen.

Itse kaupunki oli sykkivän eloisa ja tulikuuma. Kaikki hotellit HCMC:ssä sijaitsevat District 1:llä ja huomasin varanneeni hotellini vain sadan metrin päästä viime vuoden hotellistani.

Fiksut vietnamilaiset nuoret napaavat turistin kadulta ja sitten tämä selittää kotimaansa kartan avulla maastaan ja sen kulttuurista. Näin nuoret oppivat kieltä ja saavat kontakteja ulkomaalaisiin.

Ilokseni löysin kadulta sen saman myyjän, joka paistoi riisipaperilettusia. Nyt niille on löytynyt nimikin: Vietnamese pizza! Mutta ne eivät olleet enää yhtä maukkaita, sillä tunnistin yhdeksi ainesosaksi katkaravut. Olen nähnyt, millaisissa likaisissa olosuhteissa niitä kuivataan, joten muistikuva vaikutti saman tien makuhermooni.

Saanko esitellä: Vietnamese pizza

Naapurimyyjän poika

Illalla päätin mennä ihastelemaan suurkaupunkia vähän korkeammalta. Biloxy Financial Towerissa on erillinen Saigon Sky deck, mutta sisäänpääsymaksua halvemmalla voi ajaa saman rakennuksen baariin ja tilata sieltä oluen oikeuttaakseen oleskelunsa auringonlaskun aikaan.

Saigon river päivällä

Saigon river pimeällä

Biloxy Financial Tower

Neljä päivää HCMC:ssä / Saigonissa ei saanut nälkääni tyyntymään. Ehkä saan palata tänne vielä kolmannenkin kerran elämässäni!