Joskus miljöö resonoi niin voimakkaasti oman
kauneuskäsityksen kanssa, että voisi vaikka loppuiäksi jäädä nauttimaan kauneuden
täyteläisestä hyväilystä. Niin minulle kävi Huessa, kun vierailin ensin
Citadelissa keisarien palatsissa ja sitten keisarien temppelihaudoilla.
Rakastan sellaista rappioromantiikkaa, jossa ajan kuluminen ja
luonnon vaikutus näkyvät. Elämän merkkejä elottomissa esineissä. Erilaisia pintoja täydellisessä ajan saaton sanelemassa sopusoinnussa.
Rakastan muureja, siltoja ja portteja, sillä niissä on
transformaatiota, initiaatiota, uuden alkua, rajojen haastamista.
Rakastan värejä!
Ennen kaikkea rakastan kiinalaisia sinivalkoisia keramiikkaruukkuja. Jos niissä vielä kasvaa havuja tai bonsaita, menetän sydämeni kertaheitolla.
Rakastan vesiaiheita ja jos ne ovat kokonaisia lampia, niin
aina parempi.
Huen ihmeiden äärellä menetin sanani kuvailla näkemääni. Pelkkä katseleminen, tunteminen, kokeminen riittivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti