Rypälepommi poikineen

Laos on maailman pommitetuin maa väkilukuunsa nähden koko maailmassa.

Aika hiljaiseksi vetää tuollainen fakta. Vietnamin sodan aikana Laosin yllä suoritettiin 580 000 pommituslentoa ja pommeja pudotettiin yhteensä 270 miljoonaa kappaletta. Eihän tuollaisia lukuja voi edes ymmärtää.

Punaisiin kohtiin pommitettiin eli noin kolmasosa maasta joutui jatkuvan pommisateen alle

Eihän kaikki pommit tietenkään räjähtäneet ja niinpä sodan jälkeen Laosissa oli vielä 80 miljoonaa räjähtämätöntä vaarallista pommia luonnossa. Pommitukset olivat niin laaja-alaisia, että  Laosin maa-alasta kolmanneksessa voi astua pommiin ihan koska tahansa.

Rypälepommit näyttävät mm. tältä

Alueen siivoaminen räjähtämättämistä pommeista on vaarallista ja hidasta hommaa. Hehtaarin alue (100x100 m) vie 10 päivää ja jos alue on vuorinen, niin kuin suurin osa Laosista, aikaa kuluu tietenkin vielä paljon enemmänkin. Laosilaiset ovat oppineet elämään pommiensa kanssa, mutta silti joka vuosi sadat ihmiset loukkaantuvat, kuolevat tai vammautuvat pommeista.

Puretuista pommeista saa hyvää metallia, josta voi tehdä kodin tarvekaluja. Ihminen on niin kätevä.

Vientianessa sijaitseva COPE visitor centre on hyvin tehty ja vaikuttava näyttely rypälepommien vaikutuksesta Laosissa. Keskuksessa myös tehdään erilaisia proteeseja pommien räjähdyksissä vammautuneille.

Taisi se Diana olla oikeilla jäljillä, kun hän ajoi maamiinojen kieltämistä. Se onnistuikin, mutta rypälepommit ovat edelleen sallittuja.  Myös meillä: "Suomen ulkoministeriön mukaan rypälepommit ovat osa Suomen tulevaa puolustusjärjestelmää Suomen sitouduttua jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen vuodesta 2016".( Lähde Wikipedia )

Auringonlaskun katu

Vientiane on rauhallisuudessaan suorastaan uneliaan tylsä. Niinpä melkein joka päivä on aikaa ihastella, miten aurinko laskee Mekongin takaiseen metsään.

Rannassa on vilkasliikenteinen katu, joka jostain kumman syystä suljetaan illalla. Eihän nyt auringonlaskun tähden, eihän? No, joka tapauksessa illalla katu täyttyy kävelijöistä, pyöräilijöistä ja silloin tällöin joku uhmaa hellettä juoksemallakin.

Tien laitaan on rakennettu mukavia amfiteatterimaisia ulokkeita, mutta ei kai nyt sentään auringonlaskun katselua varten? No, siihen ne kuitenkin sopivat mainiosti ja aika ahkerassa käytössä ne ovatkin. Eikä ihmisillä ole olut- ja viinipulloja mukanaan, mikä minua suomalaisen alkoholikulttuurin kasvattina suuresti ihmetyttää. 

Missä väkeä, sillä myös myyjiä. Vettä, jäätelöä ja muuta pikkusyötävää riittää.

Alueella on kaiuttimet, joista raikaa täysillä paikallisia iskelmiä. Mieluummin nauttisin auringonlaskusta ilman tätä räimettä, mutta minkäs teet. Ja jotta melusaastetta varmasti riittäisi, kohta alkaa asfalttijumppa. Naiset hikoilevat ja ähkivät ja ohjaaja rääkyy kannustushuutoja amerikkalaisten hittien päälle. 

Ja sitten se auringonlasku. Se tapahtuu vauhdilla: puoli kuudelta aurinko alkaa vajota ja kuudelta se on jo uppeluksissa. 

Joka ilta aurinko kuitenkin värittää taivaan eri tavalla.

Tänään

Eilen

Eilen

PS. Tänään taivaalla lenteli tällaisia yhden ihmisen helikopterileijoja tai mitä lienevätkin.

Ja auringonlasku näytti taas erilaiselta.