MBK fight night

Hiostavan kuuma ilta Bangkokissa MBK-tavaratalon edustalla. Olen kiirehtinyt paikalle hiki hatussa varttia vaille kuudeksi ja vielä ehdin saada istumapaikan, tosin reunamalta.

MBK fight night on alkamassa. Tiedossa on 2,5 tuntia thai-nyrkkeilyä, alkuperäiseltä nimeltään muay thai. Kaikki istumapaikat täyttyvät ja valtava määrä ihmisiä jää seisomaan niin kehän ympärille kuin tavaratalosta Skytrainiin johtavalle ilmasillallekin.

Tasan kuudelta alkaa musiikki. Livebändi soittaa traditionaalista thai-musiikkia, jota on aina yhtä mielenkiintoista kuunnella. Englanninkielinen selostus hehkuttaa illan otteluita.

Kun ensimmäinen ottelija kiipeää kehään luulen häntä ensin kääpiöksi. Mutta ei, sehän onkin lapsi! Esittelystä selviää, että ensimmäisen matsin nyrkkeilijät ovat 12-vuotiaita lapsia, toinen on thai ja toinen vietnamilainen.

Mutta eivät he suinkaan ala heti nyrkkeillä, ehei. Molemmat kiertävät kehän kaikki nurkkaukset kuin osoittaen kunnioitusta. Sitten he asettuvat kehän keskelle ja kumartavat pään koskiessa lattiaa.

Sen jälkeen toinen heistä aloittaa tanssin. Hän kiertää ympäri kehää sulavasti keinuen ja tehden välillä tanssillisia venytyksiä. Ihan ei musiikki ja tanssi osu yksiin, mutta ei väliä, katselen kaikkea tätä lumoutuneena.

Molemmilla pojilla on päässään punottu nauhamainen pääpanta. Tanssin lopuksi valmentajat riisuvat päähineet pois ja vihdoin ottelu voi alkaa.

Muay thai on full body contact -laji, mikä tarkoittaa, että kaikki on sallittua: lyönnit, potkut, polvipotkut, kiinniotot ja pystypaini. Pojat nyrkkeilevät vain 3 kaksiminuuttista erää ja vaikka itse en todellakaan huomannut heissä mitään eroa, toinen julistetaan voittajaksi.

Seuraavat ottelijat ovatkin jo aikuisia miehiä, joten heidän ottelunsa katsominen on paljon mielekkäämpää. Jokainen uusi pari toistaa samat seremoniat: kehän kiertäminen, kumartaminen, tanssi.

Otteluiden rajuudessa ja tekniikoissa on eroja. Jotkut nyrkkeilijät tykkäävät enemmän potkia, toiset pyrkivät sitomaan, toiset ovat vain puolustuskannalla. Kun nyrkkeilijät ovat paikallaan ja tuijottavat toisiaan, heidän toinen jalkansa on maassa, mutta toinen naputtaa kevyesti koko ajan lattiaan ja näin ottelija on jatkuvassa valmiustilassa lähtemään mihin päin vain.

Yksi ottelua päättyi täydelliseen tyrmäykseen ja toisessa kilpakumppani luovutti kesken kaiken ja sai selostajalta kovat torut. Aikuiset nyrkkeilivät 5 kolmeminuuttista erää ja uskon sen olevan tosi rankkaa siinä nopeudessa ja rääkissä. Verta ei roiskunut kertaakaan.

Otteluiden aikana ilta pimeni, mutta helle ei hellittänyt. Skytrain jyrisi vähän väliä yläpuolella ja ihmisjoukko eläytyi otteluihin viheltäen, huutaen, buuaten, taputtaen.

Seurasin ottelua kaksi tuntia aivan lumoutuneena. Erilaiset ottelijat, se ihmeellinen thai-musiikki, tenhoava alkuverryttelytanssi... Me like!

Turistikarjaa Tonkininlahdella

Kun matkustaa Hanoihin, siellä ei kysytä, teetkö retken Halong Bayhin, vaan teetkö 1, 2, 3, 4 vai peräti 5 päivän retken. Niin itsestäänselvänä retkeä pidetään.

Halong Bay on Unescon maailmanperintökohde noin 170 km päässä Hanoista. Sinnepä siis!

"Ota rahat ja juokse" -tyylinen matkailubisnes näyttäytyy karuimmillaan Halong Bay -retkillä. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat tahot myyvät retkiä lähes katteettomilla lupauksilla. Samasta retkestä pyydetään eri hintoja ja retki kuvataan täysin erilaiseksi aasialaisille ominaisella "same same but different" -tyylillä.

Maksoin omasta kaksi päivää yksi yö -retkestäni 68 USD. Tapaamani virolaisperhe oli maksanut runsaan kympin enemmän ja hollantilaiset olivat maksaneet päivää pitemmästä retkestä 13 USD vähemmän.

Bussit ja veneet sullotaan täyteen viimeistä paikkaa myöten, joten matkanteko ei todellakaan ole mielekästä. Laivamme oli jopa ylibuukattu, joten neljä ilman hyttiä jäänyttä nuorta siirrettiin kesken kaiken toiseen laivaan.

Kun vihdoin 3,5 tunnin bussimatkan jälkeen pääsemme merenlahdelle, puksuttelememme pikkuveneellä laivaan. En olekaan aikoihin ollut niin kälyisessä pikkupaatissa!

Maisemat Halong Bayssä olivat kyllä upeat, mutta pilvet ja sumu estivät haltioitumisen. Nyt on kevät ja paikka on oppaan mukaan parhaimmillaan kesällä.

Halong Bayssä on yli tuhat saarta ja kalkkikivikalliot nousevat pystysuoraan merestä. Alueella on trooppista sademetsää, mangrovemetsää, koralliriuttoja, vuorovesitasankoja, meriruohoniittyjä ja luolia. 

Parasta antia on vierailu  Dau Go -luolassa. Se paransi käsityksiäni luolista aivan suunnattomasti, sillä se olikin vaihteeksi korkea ja kuiva. Ikävä kyllä luolaa oli valaistu erilaisilla värispoteilla, jotka tekivät tunnelmasta teennäisen.

Ilta kului aalloilla lillutellen laivassa. Aktiviteetit (joita oli niin kovasti kehuttu) olivat vähäiset. Uimista veneen ympärillä. Sunset partyssä ilmaista viiniä. Olihan sitä noin puolen pienen kahvikupin verran. Kauniit näkymät pilasi länsimainen musiikkijumputus (siis oikesti, jos on pakko olla musiikkia, eikö se voisi olla paikallista?). Happy hour toimi periaatteella osta kaksi, saat kolmannen ilmaiseksi. Se on riistoa, eikä noudata happy hourin perimmäistä ajatusta. Surkeaa ruokaa. Illalla oli vielä tynnyrillinen ilmaista kamalaa olutta, joka sekin loppui hetkessä (en olisi sitä juonut, mutta purnaan periaatteesta).

Yö ahtaassa hytissä, jonka jouduin jakamaan saksalaisen Greten kanssa. Olimme toki toisistamme hyvin iloisia, sillä Greten naistuttu oli joutunut jakamaan pikkuruisen kuuman hytin vieraan miehen kanssa.

Aamulla kajakointia ja kokkauskurssi. Oikeasti opas näyttää, mitä aineita kevätrulliin tulee ja opettaa riisipaperin täyttämisen. Ihan en nyt tätä kutsuisi "kurssiksi".

Sitten vähän parempi lounas, jotta ihmisille jäisi hyvä maku suuhun. Ajamme satamaan, pakkaudumme kuumaan pikkubussiin, pysähdymme ABC-bensa-asemalla (!) ja kaikki tiputetaan omiin hotelleihinsa Hanoissa.

Ymmärrän toki, että turisti on ravintoketjun yläpäässä ja turistin elämän tarkoitus on ripotella rahansa paikallisille alempana ketjussa oleville. Halong Bay -retkillä rahankeruu onnistuu, mutta vastine ei ole kummoinenkaan, joten vaihtokauppa ei ole tasapainossa. Se ei tee hyvää tulevalle turismille.

Kaikki matkat ja laivat olivat tismalleen samanlaisia, vaikka erilaisia teemaretkiä olisi voinut keksiä pilvin pimein. Esim. joogaretki (laivan yläkansi olisi ollut just passeli), oikea kokkausretki, Vietnamin historia ja kulttuuriretki, bile- ja ryyppyretki, sinkkuretki, luonnontarkkailuretki, sukellusretki, kirjallisuusretki...

Miksi tyydytään keskinkertaiseen tasapäisyyteen, kun varioinnilla turistit olisivat tyytyväisempiä ja järjestäjä saisi kerättyä enemmän rahaa? En voi ymmärtää.