Happy hour Luang Prabangissa

Reppureissaaminen on melkoisen raskasta hommaa. Siksi onkin ihanaa, kun yks kaks yllättäen törmää matkallansa kohteeseen, jossa voi olla ihan kuin oikealla LOMALLA; vain nauttia, hemmotella kaikkia aistejaan ja itseään. Juuri sellainen paikka on Luang Prabang.

Luang Prabangin keskusta on Unescon maailmanperintökohde siellä säilyneen vanhan ransakalaistyylisen arkkitehtuurin vuoksi. Keskusta on ihan kuin muistikuvieni Nizza ja Monaco.

Kadunvarret ovat täynnä viehättäviä kahviloita, joissa matkailijoita hemmotellaan ranskalaistyylisillä leivonnaisilla. Luang Prabangin kärkeä reunustaa Mekong molemmilta puolilta, joten rannoillakin on ravintoloita vieri vieressä.

Mikä ihmeellisintä, kadunvarsikuppiloissa turistit juovat VIINIÄ kuten Pariisissa ikään. Sellaista näkyä en vielä missään Kaakkois-Aasiassa ole kohdannut.

Toinen toistaan tyylikkäämmissä putiikeissa myydään paikallisia käsitöitä, puutöitä ja vaatteita.

Paikallista ruokaa ei todellakaan tarvitse syödä (ellei halua), sillä menut ovat täynnänsä pizzaa, pastaa, hampurilaisia. Toki sieltä löytyy oikeata parempaakin länkkäriruokaa.

Välipalat ovat ihan parhaita: Tuoreista hedelmistä silmien edessä valmistettavat smoothiet ja itse valitsemilla aineilla täytetyt patongit. Nam!

Itseään voi hemmotella kohentamalla ulkonäköään 3 euron manikyyrillä, 4 euron pedikyyrillä tai laolaisella hieronnalla, tunnin sessio 5 euroa. 

Tarjolla on retkiä luoliin..

Pak Ou -luola

... ja vesiputouksille.

Kuagsi Falls

Kuninkaanlinna on upea ja Mount Phousilta on hienot näkymät ympäri kaupungin. Temppelit ovat kauniita ja paljon koristellumpia kuin muualla Kaakkois-Aasiassa.

Illalla voi tepastella night marketilla tarjontaa katsastaen.

Pääkadun liikenne on niin rauhallinen, että koira saa pitkän aikaa rötköttää keskellä tietä. 

Munkkimobiili

Lenseän iltapäivän voi viettää pääkadun varrella ihmisvirtaa katsellessa ja happy hourin mojitoja nauttien. Mojito on niin raikas, yhtä aikaa sopivan makea ja kirpeä ja se hivelee matkailijan jokaista mahdollista nautintosolua. 

Ja kun baarin musiikkivalikoimassa on 80-luvun hittejä ja vieläkin vanhempaa, kuten Dirlandaata, ja seurana on vesiputousretkellä tapaamani ylisosiaalinen singaporelainen kundi, olo on kuin hiihtokeskuksen after skissä. 

I love Luang Prabang! 

PS. Jotta elämän vaaka pysyisi tasapainossa, sain n. vuorokausi tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen turistiripulin, enkä siinä vessanpyttyä halatessani rakastanut Luang Prabangia vähääkään!

Rikkinäisten Buddhien turvakoti

Runsaan puolentoista tunnin venematkan päässä Luang Prabangista sijaitsee Pak Ou –luola. Matka taittuu kivalla kuuden hengen veneellä.

Mekongin varren penkereet ovat täynnä viljelyksiä. Välillä rannoilla laidunsi myös lehmiä ja vuohia.

Alkumatkaan tosin osui myös Whiskey Village. Heti aamusta oli siis otettava napanterit ainakin viidestä toinen toistaan pahemmasta riisistä valmistetusta viinasta, mukaan lukien pontikalta haiseva ja maistuva Lao Lao. Käärme- ja skorpioniviinoja kukaan ei edes halunnut maistaa.

 Pak Ou –luolassa on tuhansia Buddha-patsaita. Koska buddhalaiseen kulttuuriin kuuluu, ettei Buddhan kuvia saa heittää pois, luola on alun perin ollut rikkinäisten, vanhojen ja kuluneiden Buddhien turvakoti.

Tosin nyt siellä oli ihan uusiakin joukossa - en ymmärrä miksi, sillä sehän vesittää koko hienon tarinan.

(Innokkaana de clutterin harrastajana tämä oli minulle vaikea pala. Oman ideologiani mukaan kaikki rikkinäinen, epäkelpo ja käytöstä poistettu on syytä heittää pois. Tunnen itseni ja tiedän, etten koskaan korjaa mitään, mikä on kerran mennyt rikki, joten parempi luopua siitä ihan saman tien. Joten kun koko kesän puutarhapöytääni koristanut Buddha-patsas syksyllä murtui ja kellahti kumoon, jätin sen vielä talveksi siihen vartioimaan mökkiäni. Mutta kun palaan takaisin Marjikseen, ensimmäisiä hommiani on siivota jäännökset roskikseen.

 Sorry Buddha.)

Kolme huonoa vaihtoehtoa

Thaimaan ja Laosin rajalta Luang Prabangiin on tasan kolme huonoa vaihtoehtoa: Slow boat, speed boat ja yöbussi. On kuin joutuisi valitsemaan parhaan nykyisistä hallituspuolueista...

Koska Luang Prabang on hauska pieni turistikaupunki, ihan sattumalta törmäsin ihmisiin, joiden kanssa juttelin jo rajalla. Sain kuulla, että jokainen vaihtoehto täytti pahimmatkin kauhukuvat.

Sveitsiläinen kundi matkusti slow boatilla, joka oli ylibuukattu. Veneessä oli ollut puupenkit, mutta tämä sveitsiläinen oli joutunut istumaan ahtaasti lattialla. Yöpyminen Pakbengissä jossain rotankolossa ilman syötäväksi kelpaavaa ruokaa oli ollut koettelemus ja seuraavana päivänä matka veneen lattialla oli jatkunut. Se niistä hienoista Mekongin maisemista.

Englantilais-puolalainen pariskunta riskeerasi rankasti ja teki matkan vaarallisella speed boatilla. Kaksi päivää matkan jälkeen he vieläkin tärisivät kauhusta. 7 tuntia oli kulunut jatkuvassa ylös-alas-höykytyksessä niin, että tyrät rytkyi, joen vettä roiskui koko ajan päälle ja vesi pisteli neulanterävänä kasvoihin. Ja koko ajan oli saanut pelätä hurjaa menoa. Toisella tauolla oli vaimo-raukka syönyt ja sehän kostautui vielä kamalampana loppumatkana oksennuksella ryyditettynä.

Minä valitsin kauheuksista tutuimman eli yöbussin. Mikä oli suunnaton virhe sekin.

Alku sujui ihan hienosti. Koska mainonnassa pieni liioittelu on aina sallittua, oli tämäkin bussi hienosti Luxurious VIP bus. Hah!

Viime hetkellä pysäkille ryntäsi 8-henkinen kaakottava italialaisperhe. Koska bussi oli jo täynnä, heidät sijoitettiin istumaan niille hassuille pikkutuoleille bussin keskikäytävälle. Onnekseen he eivät olleet kuin 4 tunnin matkalla.

Välillä kuulin bussin takaosasta yökkäämistä ja tauolla italialaiset kertoivat, että paikalliset oksentelevat sankoin joukoin ja haju on kamala.

Matkanteko oli järjettömän hidasta ja kerkesin kovasti ikävöidä myanmarilaisten kaasujalkaa. Jopa MINÄ, joka en ole 20 vuoteen ajanut autoa, olisin ajanut siellä mutkaisilla vuoristoteillä lujempaa kuin kuskimme!

Mutta sitten pahin mahdollinen tapahtui: bussi hajosi in the middle of nowhere.

Italialaiset olivat vain tunnin päässä kohteestaan, joten he liftasivat tuk tukiin. Katsoin kaihoten heidän peräänsä.

Sain kuulla, että odottelemme kolmisen tuntia uutta bussia. Se oli pahimman luokan vähättelyä sillä odotimme uutta ajoneuvoa siellä kylmässä bussissa tien laidassa peräti 10 tuntia!!! Minun tuli ikävä paitsi kotia myös Myanmaria. Siellä olisin jo ollut paras kaveri kaikkien kanssamatkustajien kanssa, oltaisiin otettu kaveri- ja ryhmäkuvat ja syöty yhteistä ruokaa. Mutta laosilaiset tuntuivat yrmeän ikäviltä umpimielisiltä tolloilta, jotka vain mulkoilivat minua oudosti. Mihin kamalaan maahan olin oikein matkustanut?

Aamulla se uusi bussi tulikin: pieni epämukava paikallisbussi, jossa osa matkustajista joutui seisomaan. Sain kuulla, että tarkoitus oli körötellä tuolla huojuvalla hitaalla hirvityksellä koko loppumatka 10 tuntia Luang Prabangiin. Eeeeiiiiiiiiiiii…

Kun saavuimme ekalle pysähdyspaikalle, minä otin ja häivyin. Katsoin, että Luang Prabangiin oli vajaan tunnin päästä lähdössä minivan. Ostin lipun ja raahasin rinkkani minivaniin, joka oli täynnä länsimaalaisia reppureissaajia. Huokaisin helpostuksesta, olinhan taas omieni joukossa ja sain suunnatonta sympatiaa yön kauhujen johdosta. Paskinta oli vain se, että tämäkin päivä tuhraantui matkantekoon niillä hirveillä mutkaisilla vuoristoteillä.

Perillä Luang Prabangissa odotti seuraava ikävä yllätys: hotellilla ei ollut tietoakaan tekemästäni varauksesta. Melkein purskahdin itkuun, olin niin väsynyt kauheasta matkasta ja nääntymäisilläni nälkään, sillä olin syönyt edellisen kerran oikeaa ruokaa pitkälti yli vuorokautta aiemmin ja elänyt vain perunalastuilla ja vedellä. Päänsärkyisenä, vihaisena, väsyneenä ja nälkäisenä rojautin rinkan respan lattialle ja häivyin etsimään ruokaa.

Kun tulin takaisin, oli homma hoidossa. Parhaalla mahdollisella tavalla, sillä minut siirrettiin kahdeksi yöksi huomattavasti kalliimpaan hotelliin, joka oli ihan kaupungin ytimessä.

Tosin minulle riitti, että suihkusta tuli lämmintä vettä, netti oli nopea ja sänky oli pehmeä. Sammutin valot ja rupesin nukkumaan puoli yhdeksältä illalla.

Että semmoinen jouluaatto tänä vuonna.