Kälyisiä kämppiä

Matkalla on niin ihanaa, kun saa lentää, asua hotelleissa, ajella takseilla ja syödä ravintoloissa. Niinhän sitä voisi äkkiseltään luulla, varsinkin jos itse suosii viikon kahden lomamatkoja. Mutta reppureissaajan budjetilla matkailu näyttäytyy vaatimattomana, eikä luksushiltoneista ole tietoakaan.

Varaan kämpän aina etukäteen kahdeksi yöksi, sillä jos se on kamala, voin vaihtaa parempaan. Ikinä en ole vaihtanut, mutta minut on kyllä hotellissa siirretty toiseen huoneeseen tai jopa naapurihotelliin ja takaisin alkuperäiseen.

Agodassa olevat hotellit/hostelit/guesthouset/homestayt näyttävät kuvissa paljon paremmilta kuin paikan päällä paljastuva karu totuus. Agodassa on aina kuvat hotellin parhaasta huoneesta, vaikka olisikin varaamassa ikkunatonta kopperoa.

Iloista liioittelua on huonekuvauksissa paljon. Esimerkiksi parveke/terassi saattaa olla pikkuriikkinen ranskalainen parveke, johon just just mahtuu. Kaapelikanavat ovat toki kaapelikanavia, vaikka ne sattuisivatkin kaikki olemaan kiinalaisia. Ilmaista pullovettä saatetaan antaa ensimmäisenä päivänä, ei muulloin. Samoin siivous: se saatetaan tehdä päivittäin tai sitten ei kertaakaan viiden yön majoittumisen aikana. Hämähäkinverkkoja ja pölyisiä vaatekaappeja olen nähnyt kyllästymiseen asti. Joskus gekkoja juoksentelee katossa.

En yhtään tiedä, saanko sen tasoisen huoneen kuin mitä olen varannut. Huoneet ehkä annetaan siinä järjestyksessä kuin ne vapautuvat sen kummempia välittämättä alkuperäisestä varauksesta.

Kerran tällä reissulla minua selvästi petettiin joko tarkoituksella tai vahingossa. Myanmarin Inle Lakella olin maksanut huoneestani maltaita, lähemmäs 30 euroa. Kun näin huoneeni, olin järkyttynyt! Bambuseinien läpi kuului ihan kaikki mitä naapurissa tapahtui. Valoa oli minimaalisesti. Huone oli jääkylmä, joten yöt piti nukkua juoksutrikoissa, pitkähihaisessa paidassa ja villasukissa. Kylmyyden takia ei voinut mennä suihkuun. Ei telkkaria. Surkea netti.

Vasta toisena päiväna kun kuulin suomalaisen Päivin kehuvan huonettaan, aloin ihmetellä, miten saman hintainen huone on niin eritasoinen. Kun näin Päivin huoneen, olin järkyttynyt! Valtavan iso, valoisa, lämmin, telkkari, kaikki mukavuudet! Mutta koska olin juuri lähdössä pois, en maininnut asiasta, mutta kirjoitin Agodaan tulikivenkatkuiset katkerat haukut.

Vientianessa olin poikkeuksellisesti tilannut yhden hengen huoneen, joita on harvoin tarjolla. Kun saavuin paikalle, minulle annettiinkin valtava kolmen hengen lukaali, jonka avaruudesta nautin suunnattomasti. Luang Prabangissa sain hotellisekaannuksen vuoksi kahdeksi yöksi luksushuoneen ihan kaupungin parhaalta paikalta. 

Jotkut hotellit ovat likaisia ja tunkkaisia. Pyyhkeet ja lakanat näyttävät likaisilta tai sitten sängyssä on peitto, muttei pussilakanaa laisinkaan. Yök! Peittoja pestään harvoin, joten kuka tahansa kuvottava likainen matkailija on juuri edellisyönä nukkunut samalla paljaalla peitolla.

Siksi kuljetin Vietnamiin asti mukanani omaa lakanaa, jonka pesetytin säännöllisesti. Mutta Vietnamissa elämä parani, kun ostin silkkisen makuupussin/pussilakanan. Se on ohut, kevyt, kaunis ja tuntuu ihanalta iholla! Oikeasti se on jokaisen budjettimatkailijan must.

Jotkut hotellit ovat meluisten katujen varsilla ja jos ei autot metelöi, niin sitten ne vietävän kukot rääkyy. Tai huone sijaitsee hotellissa huonossa paikassa respan lähellä tai hissin vieressä tai…

Air conditionia vihaan yli kaiken. Ensinnäkin se metelöi. Toiseksi sen viima on ihan jäätävä ja sen veto aiheuttaa vain flunssaa. Yleensä pidän sitä illalla päällä, sammutan yöksi, herään yöllä hikisenä, laitan AC:n päälle, tulee kylmä, laitan pois, herään hikisenä...

Lämmöstä tulikin mieleeni lämmin vesi, joka ei ole laisinkaan itsestäänselvyys. Ikävä kyllä asian huomaa vasta suihkussa.

Joissakin hotelleissa säästetään niin paljon, ettei vieraille ole tarjolla toilettitarvikkeita, kuten shampoota, saippuaa tai edes hammasmukia. Reissuni ekat kaksi viikkoa olin ilman shampoota. Hoitoainetta olen laittanut hiuksiini viimeksi koto-Suomessa.

Entäs netti sitten? Free wifi on monessa paikkaa pelkkä vitsi. Netti kyllä on, mutta se on niin heikko, että se tuskin pyörittää kännykässä Facebookia. Kaikenlainen majoitusten varaaminen, tripadvisorin tai wikitravelin lukeminen puhumattakaan blogin päivityksestä ei onnistu unissakaan. 

Näin upean loisteliaan luksusmaista on asustella hotelleissa! Lähes joka ilta on omaa kotisänkyä ikävä.

En usko enää ketään

Nykymatkailijalla on kissan päivät. Netti on täynnä kuluttajien arvioita matkakohteiden kiinnostavuudesta ja hotellien viihtyisyydestä ja kaikesta mahdollisesta oman navan ja taivaan väliltä. Miten ihmeessä matkustaminen on ollut edes mahdollista ennen nettiä ja sensuroimattomia käyttäjä-arvioita?

Ongelma on se, että makunsa kullakin ja yksi tykkää rannoista, toinen patikoinnista. Kenen arvioon voi luottaa, kun ei tunne henkilökohtaisesti arvioijia ja heidän mieltymyksiään?

Siem Reapissa menin katsomaan ”sirkusta”, jota kehuttiin TripAdvisorissa ihan kilvan. Mikäs siinä, ihan kiva esitys, mutta ei se kyllä mikään sirkus ollut, vaan akrobaattiesitys.

Netissä mainitut hinnatkin ovat täysin suuntaa-antavia, onneksi sentään molempiin suuntiin. Siellä samaisessa Siem Reapissa temppelikierroksen päivän tuk-tukin hinnan kerrottiin olevan 40 dollaria ja hämmästykseni oli suuri, kun hotellissa kuulin sen olevan vain 15 dollaria! Tai hotellilta Night Marketille sanotaan hinnan olevan 150 bathia ja takaisin 200 bathia, kun se ainakin omalla kohdallani oli 70b meno ja 120b tulo.

Arvioijat saattavat johtaa pahasti harhaan. Jonkun hotellin arvioissa luki, että matka päätielle on hämärä ja pelottava ja vähän epäilin koko hotellia tuon arvion takia. Oikeasti matkalla oli koko ajan valoa, ihmisiä, elämää, eikä pelkoon ollut pienintäkään syytä.

Hotelliarviot ovat niitä kaikkein vaikeimpia suhteuttaa. Yhden mielestä on likaista, toisen mielestä siistiä. Yksi väittää hotellin olevan kaukana, toinen kehuu keskeistä sijaintia.

Hotelliarvioissa olen nyt ottanut käyttööni priorisoinnin säästääkseni aikaa ja hermojani. Minulla on tasan kolme ratkaisevaa seikkaa hotellin valinnassa: hinta, sijainti ja yleisarvosana (vähintään 7,5, mieluummin 8 tai yli). Jos hotellilla ei ole arviointeja, se jää automaattisesti harkintalistalta. Näin uskon monen muunkin tekevän.

Hotellivaraussivustot ne ovatkin hauska keksintö. Asiakkaat yritetään saada tekemään päätös nopeasti kaikilla aikarajoitteisilla superdiileillä ja sillä, että ”Enää 1 huone jäljellä!”. Voihan se olla niin, usein kun pienissä hotelleissa tai guesthouseissa voi ollakin vain 4-8 huonetta.

Eniten sivustoissa ärsyttää se, että lopullinen kokonaishinta näkyy vasta ihan viimeisellä sivulla. Siis se, jossa on välitysfirman palkkiot ja verot ja muut mukana. Aina pitää hintoja katsellessaan yrittää muistaa lisätä vielä sopiva summa ylimääräistä eli jos katsoo hotlaa oman hintahaarukkansa ylimmältä rajalta, niin viimeistään maksusivulla huomaakin, että hupsista heijaa, ylihän se meni. (Tähän löytynee ratkaisu vaihtamalla buukkausivustoa, mutta kun olen jo tottunut Agodaan).

Summa summarum: TripAdvisor ja Agoda ovat helpottaneet matkantekoani aivan jumalattomasti, enkä tiedä, mihin olisin ilman niitä joutunut. Suuret kiitokset niille ja kaikille kohteista arvionsa jättäneille. Luen arviot ja otan vinkeistä vaarin, mutta uskon lopulta sittenkin eniten omaan itseeni.