Fuengirola, tuo suomikaraoken luvattu maa

Myönnän, että etukäteiskäsitykseni Fuengirolasta oli negatiivisesti värittynyt tyyliin ”Siellä on vain eläkeläisiä Reino-tohveleissaan laulamassa tekohampaat lonksuttaen karaokea Suomi-baarissa”.

Melkeinpä häpesin kertoa, että aloitan matkani viettämällä runsaan kuukauden Fugessa (huomatkaa, että olen oppinut paikallissuomalaisten ilmaisun). Syy oli kuitenkin simppeli. Koska aion olla matkallani hieman pitempään, halusin alun olevan helppo ja vaivaton, jotta totun reissaamiseen mahdollisimman pienillä vastuksilla.

Siihen Fuengirola on omiaan. Matkaoppaiden mukaan täällä pärjää suomella, mutta sanoisin sen olevan lähes yhtä liioiteltua kuin valkoinen joulu Helsingissä.

Edelleen minua jotenkin nolottaa se, että aion käydä Centro Finlandian saunassa ja osallistua suomalaisten järjestämille retkille lähinähtävyyksiin ja mennä katsomaan Petri Nygårdia Iskelmä-baariin. Harkitsen jopa ylihinnoitellun joululounaan nauttimista Kukossa, mutta ehkä juuri siinä menee raja.

Toisaalta olen täällä vain kuukauden. Yli 20 vuotta sitten opiskelemani lyhyt epsanja on hävinnyt aivoistani kuin lapsuuden luokkakavereiden nimet, jotka näyttävät kuvissa tunnistamattomilta kummajaisilta. 
  

Joten miksi en rehellisesti ottaisi ensimmäistä matkaetappia varman päälle ja rimaa hipoen? Ehdin kyllä saada reissullani kulttuurishokkeja mielin määrin ennen kuin kevät taas koittaa Marjaniemeen.