Halusin kirjoittaa kirjaani matkalla, koska silloin en pääse itseäni yhtään pakoon. Kotona voi itsestään luulla kaikenlaista, jopa idealisoida itseään. Reissulla kuitenkin kaikki raa’asti paljastuu ja peili näyttää naaman juuri niin vinona kuin se oikeasti on.
Matkalla on reväisty irti arjesta ja juuri siksi arki näyttäytyykin niin paljaana. Todellisuus on läsnä vereslihana, pakokeinot ovat rajoitetummat. Ei edes Netflixiä tai HBO-sarjoja!
Sitä tajuaa pakosti oman persoonansa rajat ja puutteet.
Laiskuuden ja saamattomuuden. Halun kipittää nopeasti yli siitä, missä aita on
matalin tai peräti portti auki.
Siinä se totuus piileekin. Kun verho oman itsen edestä on
reväisty auki, voi laskea sormet näppäimille ja kirjoittaa aidosti ja alastoman
karusti.
Hemingway on sanonut, että ”Kirjoita kovaa ja kirkkaasti
siitä mikä satuttaa”. Ehkä hänkin kirjoitti kirjansa matkoilla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti