pyy

pyy

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

EMV2: Tästä asti aikaa


Oikeasti olen siis reissussa kirjoittaakseni kirjaa. Kurkottelen kuuseen tietämättä mihin pyllähdän.

Olen aina ihaillut kirjailijoita yli kaiken, ja jos olen uuden ihmisen tavatessani kuullut, että hän on julkaissut kirjan, olen ollut heti aivan lääpälläni ja valuttanut kuolaa. Oli hänen kirjansa sitten faktaa, fiktiota tai silkkaa shittiä, hänellä on ollut aikaa ja elefantin paksunahkaisuus pysyä paikoillaan koneen ääressä ja tuottaa päänsisäisestä ajatusmyllerryksestä kirjan alku, keskikohta ja loppu. 

Missä sellaista kärsivällisyyttä myydään, menen sinne Visat ja hippulat vinkuen! 

Osaanko edes kirjottaa? Kirja on ihan toista kuin ne lukemattomat mainokset, lehtiartikkelit, tiedotteet, blogit, runot, nettisivut ja ties mitkä tekemäni sormiharjoitukset.  Kirjan kirjoittamiseen ei riitä suomen kielen maisterin tutkinto eikä se, että aina olen ansainnut elantoni laittamalla kirjaimia samoihin järjestyksiin mutta uusiin yhdistelmiin. 

Nyt minulla on tästä asti aikaa reissata hitaasti ja kirjoittaa kirjaa. Miten näillä matkoilla käy, sitä en osaa edes kuvitella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti