Neitsyt joutuu tyttökadulle

Museolla enkeli iski tenorin ja vei hänet paratiisin puutarhaan. Seuraan liittyi muotisuunnittelija ja yhdessä he suuntasivat romanttiselle matkalle härkätaisteluareenalle. Neitsyt kääntyi kirkolla väärään suuntaan, tapasi pössön Laurin, joutui tyttökadulle ja sitten kaikki menikin päin mäntyä.

Kun on varustettu niin huonolla suuntavaistolla kuin meikäläinen, on kaikki keinot reitin muistamiseksi sallittu. Ylläolevan kertomuksen sepitin, kun minun piti ilman karttaa kulkea museolta linja-autopysäkille. Loin mielikuvia katujen nimistä ja maamerkistä ja tein niistä tarinan. 

Älkää kysykö, minkä nimisiä kadut olivat, ei aavistustakaan. Mutta jos olisin paikan päällä ja jo puolimatkassa ja pähkisin mielessäni, kuinka se neitsyt kääntyi väärään suuntaan ja tapasi pössön, niin osaisin kirkon kohdalta kääntyä vasemmalle jollekin bo- tai po-alkuiselle kadulle, jatkaa siitä Laurilta kuulostavalle kadulle ja sieltä eteenpäin kadulle, joka joko on käännös tytöstä (chica) tai jotenkin muuten tuo mieleeni tytön. Ja siellä aukiolla, josta päästiin linja-autoasemalle, seisoi ihan oikeasti iso joulukoristeisiin tällätty mänty.

Ronda, vuorien ympäröimä

Ronda on pieni kasvava ja vaikeasti valloitettava kaupunki vuoriston sylissä Marbellasta ylöspäin.

Maurit rakensivat sinne linnoituksen, jonka kuningatar Isabella ja kuningas Fernidand (ne Kolumbuksen kaverit) sitten onnistuivat valloittamaan. Isabella oli kuulemma saanut Pyhältä Hengeltä idean valehdella maureille (saako hurskas katolilainen valehdella???), että Malagaa ollaan valloittamassa. Niinpä kaikki Rondassa olevat sotilasjoukot rynnistivät puolustamaan Malagaa ja Ronda olikin sitten vain muutaman miekaniskun päässä uudesta hallitsijasta ja uskonnosta.

Vanha osio on siis maurilaista perua ja se on muurien ympäröimä.  Uutta ja vanhaa puolta yhdistävä ”Uusi silta” on ihan nimensä veroinen, sillä se on vain 1700-luvulta.

Rondassa sijaitsee maailman vanhin varsinainen härkätaisteluareena 1700-luvulta. Siellä myös ideoitiin, että matador voikin taistella maassa ilman hevosta. Museon näyttelyssä esillä olleisiin pöksyihin saattoi oikeasti kuvitella matadorin trimmatun tiukan takamuksen… (Oikeasti, olen ollut vuosikymmeniä sitten härkätaistelussa ja se on niitä ainoita kertoja elämässäni, kun olen ymmärtänyt mitä ihailtavaa miehen pepussa muka voi olla.)

Minä olin kuvitellut, että härkätaistelut, nuo julkiset eläinrääkkäysbileet, ovat nyky-EU:ssa täysin kiellettyjä aikansa eläneinä barbaarisina orgioina. Mutta eipä näin olekaan! Kausi alkaa huhtikuussa ja jatkuu lokakuulle kulkien läpi Espanjan kaupungista toiseen.

Turisteja varten Rondassa on kaikenlaisia mukavia virityksiä, kuten esim. bodega, jossa saimme pikkunaposteltavan myötä maistella viinejä ja sitten tietysti ostaa niitä myös. Alla kuva niistä ihka oikeista hanaviineistä, eikä mistään suomalaisista pahviversioista. 

Tyttö voi lähteä Etelä-Pohjanmaalta…

Olen näköjään väärinymmärtänyt koko historian tai ainakin game of thrones -osion. En nimittäin voi käsittää, miksi kuninkaiden linnoitukset ovat olleet vuorenhuipuilla. Toki niitä on ollut vihollisen vaikea valloittaa, mutta on varmaan logistiikkakin ollut melkoisen ylitsepääsemätöntä. Miten hallitsijoille on saatu rehattua kaikki kalleudet sinne yläilmoihin? Eikö välimatka alamaisiin ole ollut sekä fyysisesti että henkisesti suunnaton, kun hallitsija on elänyt siellä pilvissä kuin Kim-Jong Un? Mitä iloa on ollut puolustaa jotain vuoripalatsia, jos kaikki maa-alueet ovat olleet kaukana, niin no, maassa?

Näitä tuumiskelin sekä Alhambrassa että Rondassa. Linja-autolla Marbellasta Rondaan ajoi tunnin vuorenrinnettä, joka kiemurteli kuin serpentiini tai valehtelusta kiinni jäänyt teini. Ensin noustiin noin 1200 m korkeuteen ja sitten muutama sata metriä alaspäin. Alarinteillä oli kuulemma Sean Conneryn, Julio Iglesiasin ja muutaman muun luksuskämpät.

Pahimmillaan bussin kylkimyyryssä meni ehkä 50 cm korkea mitätön aidankapistus ja heti sen vierestä oli monien kymmenien (satojen!) metrien pudotus rotkoon. Voin lähes pahoin ja oli niin ikävä Etelä-Pohjanmaan kotoisia lakeuksia, jossa edes kenenkään pää ei nouse toisen yläpuolelle. 

Jyrkillä rinteillä näki laiduntavia lehmiä, hevosia ja jotain kitkerää vihreää jyystäviä vuohia. Niiden elämä mahtaa olla täysin vinoutunutta siellä jatkuvassa epävaaterissa. 

Rondan asukasluku kasvaa jatkuvasti. Joku siis oikeasti haluaa asua vuoren huipulla paikassa, jonne on noin vaikeaa päästä ja sitten saa vielä pahoinvoinnin kaupan päälle? Suomen Lappikin on sen rinnalla sijainniltaan ihan fiksu…