pyy

pyy

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Oi lippu liehuva

Voinen taas tunnustaa yhden perversioistani: Tykkään aivan hirveästi valtioiden lipuista.

Maalla ei ole niin väliä, sillä lippu on itsessään aina vaikuttavan uljas. Jos vahingossa näen telkkarista palkintojenjaon (ihan mikä vaan) ja joku (samantekevää kuka ja mistä maasta) kiipeää ylimmälle pallille ja hänen kotimaansa lippu hinataan salkoon, niin minultahan lirahtaa kyynel.

Reissuilla saa nauttia lipuista ihan täydestä sydämestä.

Tuulessa liehuva valtavankokoinen lippu on hypnoottinen. Se on kuin elävä tuli tai virtaava vesi - näky pitää otteessaan.
Näköala Vientianen Riemukaarelta eli Patuxailta vuoden ensimmäisenä päivänä
Täällä Laosissa käytetään tuon oman lipun lisäksi melkein yhtä paljon sosialismin tunnuslippua eli  sirppi ja vasarahan ne siellä innokkaina halkovat tuulta.
Myanmarin värikäs lippu oli mielettömän energinen. Haaveilin jo koto-Suomessa, että ostan t-paidan, joka on läpivärjätty noilla väreillä ja oikeassa kohdassa on valkoinen tähti. Mikä pettymys, kun yhtään sellaista turisti-t-paitaa ei ollut koko Myanmarissa!
Oikesti toi tähti on loistavan valkoinen
Elämäni ainoaa lähellekään Stendhalin/Firenzen syndroomaa vastaavaa matkakokemusta (siis sitä, kun turisti on niin haltioissaan, että meinaa pökertyä) pääsin parikymmentä vuotta sitten Kiinassa Taivaallisen rauhan aukiolla. Se valtava laajuus ja avaruus ja ne upean kiihottavat punaiset liput! Ja aina vaan lisää lippuja! Ja vielä punaisia! Olin ihan ekstaasissa! Ehkä olen ollut Maon pieni soturi, joka on aatteen palossa kuolla kupsahtanut taistelossa jo hyvissä ajoin ennen raa´an totuuden selviämistä. 

Ehkä sen kaikuina rakastuin heti Vietnamin pelkistettyyn lippuun. Punaiseen lakanaan on lätkäisty keltainen tähti keskelle. Eihän sitä täydelliseen designiin muuta tarvita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti