Kaakkois-Aasiassa munkit kuuluvat katukuvaan kuin mustat toppatakit Suomen talveen. Munkkeja näkee ihan joka paikassa ja viime aikoina olen ajatellut, että munkkien päätehtävä onkin vain räplätä älypuhelimiaan ja hengailla turistinähtävyyksillä näyttäen ihan elokuvatähdiltä.
Buddhalaisten miesten elämään kuuluu olla munkkina. Tosin
jakso voi lyhyimmillään olla vain 7 vrk, mutta silti. Shi Paw´ssa
trekking-oppaani kertoi olleensa kaksi kertaa munkkina, mutta väitti sitä hyvin
vaikeaksi. Eikä vähiten siksi, että munkit syövät vain aamiaista ja lounasta.
Kun lounas on nautittu jo klo 11, on loppupäivä kuunneltava nälkäisen vatsan
kurnintaa.
Munkit kulkevat aamuisin hakemassa ruokaa naapureiltaan.
Ruoan antaminen kuuluu buddhalaisuuteen ja usein munkki siunaa antajan pienellä
rukouksella. Win win –tilanne siis kaikin puolin.
Kahdesti päivässä munkit laulavat kuorossa. Usein aamuisin
ja auringon laskiessa kaupungin yli kaikuukin rauhoittavaa rukouslaulua, joten todennäköisesti sitä johdetaan kovaäänisillä temppeleistä koko kansan iloksi ja lohduksi.
Muuten munkit opiskelevat pyhiä tekstejä, meditoivat ja
usein myös opettavat paikallisissa kouluissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti