Lämmin, haiseva ja pimeä flashback

Runsaassa puolessa vuodessa ehdin jo melkein unohtaa Aasian ihmeellisyydet. Mutta ihan heti ja lopullisesti parissa päivässä kaikki on taas jysähtänyt täysillä päin aistejani.

• Lämpö, joka tuntuu illalla hellän hyväilevältä ja päivällä pahimmillaan pistävän polttavalta.
• Iholla hiljalleen noruvat hikipisarat ja jatkuva halu etsiytyä varjoon.
• Night Marketin ruokakojuista lehahtava melkeinpä ällöttävä ruoan haju.
• Se, että jos tyytyy Pad Thaihin tai vastaavaan, massunsa saa kylläiseksi eurosella. Olut maksaa toki enemmän.
• Autot ajavat tyhmästi vasenta puolta tietä, joten vähän väliä niitä säikähtää.
• (Yllätys: Chiang Main taksissa oli takapenkillä turvavyö! Mitä, onko asiakkaallakin muka jotain merkitystä...?)
• Kadulla rötköttää pannattomia, hihnattomia kulkukoiria niin, että pahimmillaan joutuu loikkimaan niiden yli. Ihmeellisintä on, ettei niitä tarvitse pelätä laisinkaan.
• Illalla kun kävelee katua, jonka katuvalot eivät ole kummoiset, tuntee olonsa silti turvalliseksi.
• Ruokaa syödäänkin haarukalla ja lusikalla, auts!
• Tuttu ja kotoisa 7/11-logo loistaa vihreänpunaisenoranssina siellä täällä ja tarkoittaa samaa kuin "Vettä ja snacksejä!"
• "Sawasadeeeeee" kämmenet kohotettuina kuulostaa edelleen yhtä teennäiseltä.
• Fan tuulahtelee  säännöllisesti niskaan ranvintoloissa ja baareissa, eikä mistään löydy paikkaa, johon se ei ulottuisi.
• Pitää muistaa tinkiä! Jos myyjä ei suostu, niin seuraavapa suostuu. Tai sitten ei ja joudun maksamaan enemmän, mikä näissä hinnoissa ei ole iso häviö. Kyse onkin enemmän periaatteesta
• Temppeleissä sieraimiin tunkee imelä suitsuke ja Buddhia on loputtomasti. 
• Kadulta saa ostaa ananasta, mikä on maailman paras välipala!

Kyllä täällä taas kelpaa reissata.