Se tunne kun koko kehoa kiehtovasti kihelmöi, vatsassa lepattaa pieniä perhosia, hymy syttyy herkästi ja uteliaisuus pilkahtelee silmissä.
Se tunne kun istuu lentokoneessa turvavyö kiinnitettynä ja
nousu on vain muutaman minuutin päässä.
Se tunne kun tulee uuteen kaupunkiin ja ekan kerran astuu
ulos lentokentältä.
Se tunne kun saapuu majapaikkaansa, tarkistaa sen ja avaa
telkkarin vain kuullakseen paikallista kalkatusta.
Se tunne kun ekan kerran lähtee tutustumaan lähiympäristöönsä,
kun kaikki on vielä vierasta ja uutta ja on pysähdyttävä 10 m välein katsomaan
taakseen, että varmasti osaa takaisikin.
Se tunne, kun on lähdössä retkelle!
Se tunne kun näkee jotain ihmeellistä, mitä on aiemmin
ihaillut vain kuvissa tai kuullut juttuina.
Se tunne kun väsyttää ja istahtaa kahville ja silmittelee
kaikkia ihmisiä ympärillään ja miettii, ketä he oikein ovat ja millaista heidän
elämänsä on.
Ja vielä: Se tunne kun pienen viivytyksen tai
väärinymmärryksen tai oman ärtymyksen keskellä yhtäkkiä muistaakin ”Hei, mähän
olen reissussa! Mulla ei ole kiire mihinkään. Olen täydellisen onnellinen tässä
ja nyt. Mähän olen reissussa!!!”
 |
| Se tunne kun joutuu lentämään 12 tuntia, huooooh. Blogiteksti kirjoitettu lentokoneessa Madrid-Bangkok. Kuva napattu netistä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti