Kuuluisat saksalaiset sota-ankat

Cu Chi -tunneleissa opas kertoi, miten amerikkalaiset tuottivat Saksasta koulutettuja ankkoja, jotka tarkalla hajuaistillaan pystyivät tunnistamaan tunnelin ilmanvaihtoaukon ja siten amerikkalaiset pääsivät yllättämään vietnamilaiset ja laskemaan tunneleihin joko kemikaaleja tai vettä.

Mutta vietkongit olivatkin niin fiksuja, että vesi kulkeutui tunneleista saman tien Saigon-jokeen ja kemikaaleja vastaan he kastelivat huivinsa, hengittivät sen läpi ja livahtivat jonnekin muualle 250 km pitkissä tunneleissa.  

Koska näitä saksalaisia ihmeankkoja ei voinut ampua, niin vietkongit laittoivatkin chiliä ja pippuria ilmanvaihtoaukkojen suulle. Siitä ankat eivät tykänneet yhtään vaan aivastelivat hirmuisesti. Tästä amerikkalaiset keksivät, että aina ankan aivastaessa aukko on löytynyt. No seuraavaksi vietkongit laittoivatkin amerikkalaisella saippualla pestyjä vaatteita aukkoihin, joten nuo teräväpäiset eläimet pitivät hajua tuttuna ja tavanomaisena eivätkä reagoineet mitenkään.

Olin ihmeissäni. Tietysti koko tunnelien nerokkuudesta mutta että vielä saksalaisia sota-ankkojakin, jotka haistavat vihollisen! Siis ankka??? Mikä hämmästyttävä luonnonihme! Kaikkea sitä ulkomailla oppiikin! Olin aina luullut ankkojen suurimman sotahistorillisten saavutusten olleen se, että niitä on syöty upseerien pöydässä, kun tavallinen sotamies sai tyytyä kanaan.

Kuten tuosta ankkaepisodistakin huomaa, amerikkalaisillahan ei ollut mitään mahdollisuuksia viidakkosodankäynnissä. He eivät edes nähneet vietkongeja, jotka piileskelivät tunneleissa. Tunnelien sisäänmenoaukot oli kätketty ja ne olivat kokoa vietnamilainen, joten kukaan iso amerikkalainen ei olisi edes mahtunut niistä sisään.

Ja ne kaikki ansat! Eläintenmetsästyksessä käytetyt konstit otettiin nyt käyttöön amerikkalaisten seivästämiseksi. Amerikkalainen sotilas on iltakävelyllä viidakossa ja hups! tipahtaa kuoppaan, joka on täynnä teräviä bambukeppejä. Tai vaihtoehtoisesti piikit raatelevat uhrinsa pään, käsivarret, ylävartalon, jalat tai parhaimmillaan koko kehon. Millaiset sadistiset hirviöt ovat voineet kehittää noin tehokkaita aseita?

Tunneleita pitkin vietkongeille tuotiin aseita ja muita tarvikkeita Pohjois-Vietnamista, Kiinasta ja Laosista. Tunnelien ensimmäisestä kerroksesta taisteltiin, toisessa asuttiin ja alimmassa oli pakokäytävät.

Tunnelit olivat ahdistavan kapeita ja matalia ryömiä, että onneksi niissä ei tarvinnut olla muutamaa minuuttia kauempaa. Alueella oli ampumarata, jossa sai ampua sodanaikaisilla aseilla. Meteli oli sen mukainen. Kun konttasin lähes saunan kuumissa tunneleissa ja konekiväärituli papatti taustalla, tiesin saavani eksperimentaalista aineistoa painjaisiini.

Ihan viimeisessä pisteessä opas ohimennen osoitti kuvaa niistä paljonpuhutuista saksalaisista ankoista.

Mitä kuvassa oli? No tietenkin koira! Kun opas koko ajan ääntää ”german duck”, miten siitä olisi voinut tullut ajatus, että hän oikeasti tarkoitti ”german dog”?

(PS. Kuvat tulevat myöhemmin, sillä onnistuin unohtamaan rahani ja kännyni hotelliin. En ollut edes maksanut sisäänpääsyä, mutta onneksi ryhmässä oli ahvenanmaalainen Tom, joka pelasti minut pulasta)